Hyödyt otetaan itselle ja haitat maksatetaan yhteisestä pussista, on yleinen toimintamalli monilla muillakin aloilla. Sinänsä ihan hyvä tämä Annelin analyysi.

Se, että eri toimijoilla on erilaiset intressit, on sinänsä ihan normaalia kauraa (eli siis että joku haluaa sorkkaeläimiä eri syistä paljon tai vähän), mutta kiinnostavaa asiassa tosiaan on se, että metsästyslailla on luotu eräänlainen sorkkaeläinmonopoli, jolla metsästyksestä päättäminen on siirretty maanomistajilta seuroille. Tämä siirtäminen koostuu käytännössä metsästysalueiden minimikokojen määrittämisestä ja vuokrasopimuksen katkeamattomuudesta, lisäksi sen päälle on tietysti tämä mankeli jossa sorkkaeläinmäärät leikisti mitataan ja päätetään montako lupaa halutaan myöntää tai hakea.