Noin yksilötasolla, miten sitä jaksaa enää motivoitua metsänhoitotoimenpiteisiin,jos on epävarmuutta siitä, miten metsiä saa tulevaisuudessa käsitellä. Vielä on jaksanut, kun on ajatellut että jälkipolvi hyötyy varhaisperkauksista, taimikonraivauksista, ensiharvennuksista,ojien perkaamisista ym.  Mutta hyötyykö enää tulevaisuudessa? Ja kiinnostaako niitä edes omistaa metsää, jos siitä ei saa taloudellista hyötyä. Itsellä 2 lasta, jotka sen verran pieniä vielä, etteivät oikein näistä metsäasioista vielä ymmärrä.