Metsänmies: ”Jäljelle on jäänyt kohtuullisen hyvä, lähes tukkipuun mitat täyttävä sekapuustoinen kuitupuumetsä, enimmäkseen harvaa. Tuon kuitupuumetsän alla, etenkin harvimmissa kohdissa on aliskasvos kuusta. Sitä on epätasaisesti, mutta kuitenkin välttävästi. Hakkuun jälkeen tilanne on ollut mielestäni sellainen, että jatkuva kasvatus olisi voinut onnistua.”

Jatkuva kasvatushan tarkoittaa sitä, että metsä pysyy jatkuvasti peitteisenä hakkuukerta toisensa jälkeen ja jos puhutaan talousmetsästä, puuston kasvun pitäisi säilyä tyydyttävällä tasolla. Vain silloin hakkuita voidaan toistaa kohtuullisin väliajoin jatkuvuus säilyttäen.

Esimerkkitapauksessa näin ei ollut. Lähtökohta oli hyvä eli sekametsä, johon oli tullut alikasvosta eli erirakenteisuutta. Mutta kuten huomasit, alikasvos oli vain yhtä puulajia eli kuusta. Tällöin meillä ei pian olekaan sekametsää, vaan yhden puulajin metsä. Ja sinne alikasvosta muutama suht harvinainen kasvupaikkatyyppi poislukien ei enää tulekaan talousmetsävaatimus huomioiden. Metlan mittausten (huom., ei siis mallinnusten) mukaan jk-kuusikossa alikasvoksella kestää 30-50 vuotta kasvaa 1,3-metriseksi. Mitä se vaikuttaa edellytyksiin kasvattaa talousmetsää jatkuvasti peitteisenä, sen ymmärtää jokainen joka tuon haluaa ymmärtää. Tuloksena on, että jatkuvan kasvatuksen iloa kesti 1-2 hakkuukertaa. Ei kovin jatkuvaa ainakaan minun mielestäni, eikä varsinkaan vastaa sitä, miten menetelmää markkinoidaan. Kun metsän kasvukunto on romahtanut, tilanne sama kuin Suomen metsissä yleisesti 100 vuotta sitten. Silloin aloitettiin laajat metsänparannushankkeet.