Uturuiskut sillä tavoin käytettynä kuin Jätkä esittää ovat historiaa. Uturuiskulla levitys tehtiin tosiaan utuna niin että ”levityshyrrää” pideltiin varren päässä noin 2 metrin korkeudessa. En ainakaan itse sellaiseen enää lähtisi. Vaatii todella otollisen tasaisen, mutta heikon tuulen että onnistuu edes teorissa ja käytännässä utu leijailee levittäjän päälle. Levitystasaisuuden arviointi on myös hyvin vaikeaa. Mitään lisäaineita ei utu-ruiskussa käytetty vaan se oli nimenomaan optimoitu 360g glyfosaattia sisältävälle Roundupille. Nesteen viskositeetti on tärkeä ominaisuus ja sitä ei pidä (pitänyt) soteka millän seoksilla.

Jos laitteet kiinnostaa, niin mankarulv.com sivuilta niitä löytyy. ”Ylä-ilmoihin” levittävää mallia ei ole tarjolla, mutta Jätkä varmaan virittelisi sellaisen noista itse. Noita Mankarin laitteita käytetään joulukuusiviljelmillä hyvällä menestyksellä. Voisi toimia nuorissa taimikoissakin. Ulva-ruiskun etu on kontrolloitu levitys, kun glyfo leviää käytännössä keskipakoisvoiman levittäminä mikro-pisaroina niin ”paine” puuttuu. Tämä tarkoittaa että sumua ei leviä levityskohdan ympärille kuten reppuruiskulla voi käydä. Tyyni sää on silti ehkäpä vielä eduksi. Ulvaruiskulla ei kannata sitten booria levittää, hehtaarille sitä tarvitaan 15litraa joten ulv-ruiskulla menisi ikä ja terveys ja viskositeetti tuskin edes soveltuu ko laitteisiin.

Pajukon torjunnassa olennaista on saada noin 6litraa/ha annoksella glyfosaattia käsiteltävälle alalle. Sinällään on totta, että vesimäärä kannattaa pitää pienenä, 5% seos on laihin mitä kannattaa käyttää. Sumuruiskulla voi aivan hyvin käyttää vaikka 50% seosta.