Olen ymmärtänyt, että uudistamiskulua pidetään merkittävänä jk:n etuna ja siitä seuraa pyrkimys tähän pienipiirteisempään vaihteluun. Sellaisia minun ymmärrykseni mukaan luonnonmetsätkin ovat lähinnä olleet, eivätkä jaksollisen kasvatuksen käytännön mukaisia laajoja tasaikäisiä kuvioita. Ymmärrän, että eläinmaailman näkökulmastakin se on mielekkäämpi vaihtoehto. Siksikään en oikein ymmärrä, jk:n paniikinomaista vastustamista. Molemmat sopii aivan hyvin rinnakkain.
Kuten ole kirjoittanut oma käytäntö mäntymetsissä on lähinnä jaksollinen, enkä olisi nuoria metsiäni muuksi voinut tässä aikataulussa muuttaakaan. Yläharvennuksella kiertoaika pitenee ja siirtää udistamistarvetta ja vie menetelmää osin jk:n suuntaan, jos maaperä sallii esim. kuusialikasvuston hyödyntämisen.