Kolme vuosisataa päätila saman suvun hallussa pitäisi tulla täyteen minun omistusaikanani. Perinteet ja menneiden sukupolvien uhraukset velvoittavat. Jatkoa sukupolvien ketjulle on toivottavasti tulossa myös jälkikasvun toimesta, aika näyttää.

Metsänomistus on minulle pääosalla pinta-alaa puuntuotantoa mahdollisimman tehokkaasti ja kannattavasti. Pinta-alaa kasvatan aina sopivan tilaisuuden tullen kohtuuetäisyydellä, mutta hehtaarien määrä ei ole itsetarkoitus. Omalla suojelulla säästettyjä alueitakin löytyy ja muutamia vanhoja yksittäisiä mäntyjä olen säästellyt muistomerkkeinä edellisiltä omistajilta.

Miksikö omistan metsää — ilmankaan ei osaa elää. Tavoite on jättää tila aikanaan jatkajalle parempana ja elinkelpoisempana kuin olen sen vanhemmiltani ostanut.