”– Kynnys ryhtyä lyhyellä aikavälillä ammattimaiseksi puuntuottajaksi on suuri, koska pääomakulujen kuoletusaika on pitkä. Tällöin pitää palkkatyön ohella pyrkiä kasvattamaan pinta-alaa. Nuorten elämässä ajankäytöstä kilpalee palkkatyön ja metsän lisäksi myös vaimo ja lapset –”

Tuo kuvaa omaa tilannettani erinomaisen hyvin. Kaikki halu ja energia olisi siirtyä nopeasti ammatimaiseen tilanteeseen, mutta olenko sitten jo otsikon vanha mies kun siihen pääsen?

Jos kymmeniä vuosia hoitamattomina maanneita tiloja saataisiin myyntiin, laskisivat hinnatkin todennäköisesti järkevämmälle tasolle. Mutta lääkkeitä tähän ei minultakaan löydy, en innostu valtiovallan puuttumisesta tai pakkomyynneistä. Ehkä joku porkkanaratkaisu olisi toimivampi tapa ohjata tiloja oikeaan suuntaan. Ennemmin rahaa tilakokojen kasvattamiseen ja ohjaamiseen aktiivisille omistajille kuin laiminlyötyjen taimikoiden omistajien taskuihin.

Ja olisiko joku kätevämpi tapa lähestyä näitä haamumetsänomistajia ostotarjousten kanssa, kuin yrittää tilus tilukselta kaivella omistajien tietoja?