Suurin osa kiinteistökaupoista tehdä välittäjävetoisina. Hänen velvollisuutensa on pitää huolta kaupan oikeudenmukaisuudesta. Kun kauppaa käydään ilman välittäjää, niin silloin on oltava tarkempi. Ilman asiantuntija-apua voi tulla ongelmia.

Kokemuksesta voi listata eräitä ”sudenkuoppia”, joihin voi äkkinäinen pudota:
– lainhuutoon merkitty omistaja pitää olla sama kuin myyjä; jos näin ei ole, niin myyjä hankkikoon ensin itselleen lainhuudon
– vanhat rasiteoikeudet eivät aina näy rasitetodistuksella; jos on syytä epäillä esim. jonkin kulku-uran ”virallisuutta”, niin maanmittaustoimisto auttaa
– jos puustoarvio on tehty sisätyönä metsätaloussuunnitelman pohjalta, niin siinä voi olla esim. hakkuita päivittämättä
– kauppaan ei pitäisi kytkeä mitään myöhemmin toteuttavia sitoumuksia yms. eli kun kauppa on allekirjoitettu, osapuolilla ei ole enää mitään velvollisuuksia toisilleen – esim. myyjä sitoutuu tekemään jotain tiettyyn aikarajaan mennessä.

Tässä muutama esimerkki näin malliksi. Sähköinen kaupankäynti ei vähennä asiantuntemuksen tarvetta.