”Miksi näin aSanta: miksi hiilineutraalius 2035 ei ole todennäköinen?”
Mielenkiintoista pohdintaa:
Vuonna 2023 Suomen kasvihuonekaasupäästöt ilman maankäyttösektoria (LULUCF) olivat noin 40,6 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Päästöt ovat vähentyneet 43 % vuoden 1990 tasosta (71772 Mtn) ja 11 % edellisvuoden tasosta. Maankäyttösektori (LULUCF) oli vuonna 2023 nettonielu, sitoen hiiltä 1,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Päästövähennyspäätösten perustana olleet maankäyttösektorin nielut ovat osittautuneet harhaksi, joten korvaavat nielut pitäisi löytää pikimmiten. Kymmenessä vuodessa vuotuisten päästövähennysten tulisi siten olla n. 4 Mtn CO2ekv, kun ne edellisten 10 vuoden aikana ovat olleet 2,2 Mtn/v, eli päästövähennys tulisi lähes tuplata. Ottaen huomioon, että valtaosin nykyiset leikkaukset ovat toteutuneet ’löysiä’ poistamalla, on haaste melkoinen. Energiasektorilla tuulituotantopotentiaali on jo lähes buukattu ja aurinkosähkötuotanto ei nykyisillä pörssihinnoilla kannata, joten energiapaletista on siirryttävä liikenteeseen. Autokannan riittävä sähköistäminen 10 vuodessa on kuitenkin käytännössä utopiaa eikä biokaasun tuotantoakaan voida määräänsä enempää lisätä. Trumpin tullikilpailu ajaa myös maailmantaloutta alas, mikä heijastuu suoraan Suomenkin talouteen, mikä taloutemme nykykurimuksessa rajoittaa päästöinvestointien julkista tukemista.
Anneli voi toki vapaasti kumota ennusteeni – pätevillä argumenteilla ja visioilla – jään mielenkiinnolla odottamaan!