Kun pähkäilee (tekoälyn avustuksella) sitä, että puustoamme ei saisi hakata vaan se pitäisi jättää ”hiilinieluksi” ilmaston pelastamiseksi, niin ikävästi tulee epäilys, että onkohan tässä (tarkoituksellako) unohtettu jotakin ja jätetty katsomatta laajemmin, vaan tuijotettu rajoitettuun putkeen. Tässä pähkäilyssäni otan nykyvaltavirtaan kuulumattoman katsantokulman. Käytän (suuntia antavanakin) mittarina päästöihin liittyvää hiilidioksidi ekvivalenttitonnia ja käytän sitä puun kasvuvertailussakin, sopiihan se siihenkin. Seuraavat määrät ovat vain suuntia antavia.
Puu on uusiutuva materiaali ja kaikkinainen hakattu käytetty puu ja puuta sisältävät tuotteet omalta osaltaan vähentävät moniongelmallistenkin uusiutumattomien materiaalien käyttöä, jota hiilinieluksi jätetty puu ei tee. Jos teoreettisesti (hieman väkivaltaisestikkin) ajatellaan, että talousmetsien hiilivaraston määrä ei muutu ja hakatun tilalle kasvaa saman verran puuta, ja kun Suomen metsistä poistunee hakkuiden myötä n. 75 milj. kuutiota puuta vuodessa ja jos tuo muutetaan hiilidioksidi ekvivalenteiksi (0,75-0,8 x puumäärä), niin se tarkoittaa n. 50 milj. ekvivalentti tonnia (=vuodessa kasvavaa puuta). Huom. tuosta em. määrästä puuna ja puutuotteina viedään ulkomaille n. 10 milj. co2 ekvivalentti tonnia, jota ei huomioida Suomelle, uusiutuvan materiaalin kasvattajalle, plussaksi. Tuo 50 milj.co2 ekv. tonnia on samaa luokkaa kuin Suomen kokonaispäästöt vuodessa. Eli kyllä puun hyvä kasvatus ja käyttö vähentäessään uusiutumattomien materiaalien käyttöä, on kokonaispositiivinen asia. Ei liene nämä nykyiset säännöt aikaan saanut hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC) ajatellut tuota.