Välitön avohakkuu, jos puuta on yli 100 m3/ha. Tällöin saat välittömästi minimitulon 3000 €/ha. Ja lisäkuutiot voinee laskea arvolla 40-60 €/m3. Eli 200 m3/ha antaisi ehkä tuloa noin 8000 €/ha.
Tämän jälkeen luontainen uudistaminen, jota voi korkeintaan avittaa maanmuuokkauksella. Metsä uudistuu sille puulajille, mikä on luontaista kullekin paikalle ja maaperälle. Puolukkakankaille jätetään muutama siemenpuu, ja turvekankaille toivotaan kuusi + koivu sekametsän syntymistä. 30 -vuoden kuluttua sinulla on sankkapuustoisia, satunnaisia (luonnollisia) puulajeja kasvavia riukumetsikköjä. Parhaat puuyksilöt ovat kuitenkin vallanneet paikkansa, ja haluttaessa ne kasvavat tukeiksi. 30 -vuoden kuluttua metsäkuntoilusta on voinut tulla uusi muotiurheilu, joten palstoilla riittää reippaasti trendikästä tekemistä. Tai sitten puhavihreät asiantuntijat kilvan kehuvat perintömetsiesi ekologisuutta ja hiilinielua. Jos tämä hiilen nieleminen vielä silloin sattu olemaan muodissa.
Emme tiedä, minkälaista puuta arvostetaan vuosikymmenten kuluttua. Sahapuulla on toki aina ollut arvonsa, mutta sellun ja energian osalta näyttää olevan vaihtelevampaa.
Tämän konseptin taikasana on pieni uudistuskulu, kuten JK -metsillä. Mutta tulot tulevat nopeasti, ja pääsee hyötymään avohakkuiden paremmista kuutiohinnoista.
Vaihtoehtoisesti voi exceliin syöttää uudistamisesta, esimerkiksi: (tuet jätetty huomiotta, kuuluvat sosialisteille)
– Vuosi 0: Maan muokkaus ja istutus: 900 €/ha
– Vuosi 5: Varhaisperkaus 300 €/ha
– Vuosi 12: Taimikonhoito 600 €/ha
– Vuosi 30: Ensiharvennus, 22 €/m3. Kertymä 50 m3/ha. Tulot 1100 €/ha
– Korkotekijäksi voi laittaa haluamansa. Aktiivinen sijoittaja voi käyttää vaikka lukemaa 5%, jonka optimisti kuvittelee saavansa muista tuotoista. Tällöin harvennettu, tukkipuuta noin 60-80 vuoden kohdalla tuottava metsä on maksanut 30 vuoden kohdalla noin 5200 €.
Oikein hyvällä kasvupaikalla väliin voi helposti lisätä vielä yhden raivauksen, kun hirveällä kasvuvoimalla kasvavat koivut meinaavat syrjäyttää kuusen.
Omat ostometsäni ovat lähellä ylläkuvattua tilannetta. Nähdäkseni ne on avohakkuiden jälkeen uudistettu, ja useimmiten jätetty oman onnensa nojaan. Paljolti on tehty tuplahölmöys, eli uudistettu kalliisti ja unohdettu startata raivaussaha. Metsät ovat kauttaaltaan tiheähköjä, joita olen nyt raivaussahalla kuntoillut siistimmiksi.
Metsän uudistaminen on 1950 -luvulta asti ollut jollain tapaa subventoitua touhua. Puhtaasti omalla rahalla maksaen, tulee raivauksesta aika kallista. Tämän työn kannattavuus heikkenee pohjoista kohti mentäessä. Mutta jos raivaaminen tuntuu mukavalta puuhalta, niin silloinhan ei omalle työlle pidä laskea hintaa, ja homma on varmasti erittäin kannattavaa. Verokiila toimii omaksi hyödyksi!
Niin, sellainen juttu vielä, että täällä Ruotsissa on lainsäätäjä asettanut säännön, että maksimissaan 50% metsätilasta saa olla kerrallaan avohakattuna. Taitaa ikäraja tällöin olla 10v. Tämä saattaisi rajoittaa ehdottamaani konseptia. Suomessa ei taida olla tällaista rajoitetta.
Tuli vähän rönsyilevä vastaus, anteeksi. Ja pientä provoakin mukana.