Oma metsäurani alkoi, tai oikeastaan tuli myöhemmin metsästyksen kylkiäisenä. Koin heräämisen metsästykseen 14 -vuotiaana Metsästys ja Kalastus -lehtien lukemisen johdosta. Se oli yht äkkiä lähes pyhä asia jota halusin ja johon tunsin syvää vetoa.
Samalla tuli tutustuttua lähimetsiin kävelemällä, vaikka en siellä itse metsästänytkään. Se oli sellaista tervettä uteliaisuutta ja mielenkiintoa omaa asuinympäristöä kohtaan. -ja tavallaan osa kasvamisessa ulos kotoa .
Myöhemmin, siis 20 -vuotta myöhemmin -olin tilanteessa jossa ostin oman metsätilan ensi kerran. Ilman oikeaa osaamista ja alan kouluista saatua oppia. Kuitenkin metsästäessä vietetty aika ja iän tuoma perspektiivi jossa omin silmin oli nähnyt metsän ja taimikoiden kasvamisen ajan myöta -antoi perusymmärryksen.
Eivät omat ostot mitään kuningasostoja kai aikanaan ole olleet. Kohteet ovat käyneet ennen minua monella pöydällä arvioitavana aivan varmasti. Kuitenkin aika oli 2000 -luvun alussa otollinen tehdä tyhmän maallikonkin ihan kohtuullisia kauppoja.
Olen etämetsänomistaja ja teettänyt paljon hoitotöitä ja työllistänyt samalla paikallisia. Ansiotyöt ovat kokonaan muualta.
Verrattuna esim.vuokra-asuntoihin, joista on lähinnä harmia ja ikuista vaivaa, metsästä yhä saan nykyisinkin aitoa iloa. Suurin rajoite on ollut uskalluksen puute.