Voimaperäinen metsänuudistaminen on kallista ja uudistamisinvestointi on riskisijoitus. Peltoheitot hyvilläkin maapohjilla jäävät yleensä markkinaehtoisesti uudistamatta, ellei yhteiskunta tue uudistamista, joka osaltaan tarkoittaa, että uudistamaton maapohja on metsätalouden näkökulmasta arvotonta.
Minne metsätalous on Suomessa menossa? Isoja arvaamattomia tekijöitä on hetkellä huomattavan paljon. Niitä on nyt moninverroin enemmän kuin esim. parikymmentä vuotta sitten.
Fosiilisia esim. öljyä käytetään maailmalla sumeilematta vain lisääntyvässä määrin ja on hyvin vaikea nähdä, että niiden käyttö ainakaan vähenisi lähivuosikymmeninä eli hiilidioksiidi tulee vääjäämättä lisääntymään ilmakehässä. Mitä siitä sitten tuleekaan seuraamaan metsätalouden näkökulmasta? Esim erilaisia rajoitteita, joita on erittäin vaikea toteuttaa siten, että ne kohtelisivat metsänomistajia oikeudenmukaisesti.
Kuuntelin juuri edesmenneen jalkaväenkenraalin tarinointia, jossa hän totesi, että kansainväliset sääntöpohjaiset sopimukset ovat voimassa juuri niin kauan, kun ne hyödyttävät suurempaa osapuolta. Kuinka oikeaan osuva kommentti olikaan jo kymmeniä vuosia sitten lausuttuna. Pienten asema vaikeutuu ja toivon mukaan emme itse vaikeuta niitä lisää, kun olemme viimeinen pysäkki täällä kaukana pohjolan perukoilla.