Jalkaselle vielä susista. Löysin tuoretta tietoa Latvian susimääristä ja metsästyksestä. Latvian valtiollinen taho arvioi kannaksi nyt noin 1400 sutta, ja tammikuun puoleenväliin mennessä oli ammuttu 370 sutta. On huomioitava, että Baltian maissa on Suomea voimakkaampi pyrkimys pitää susikanta kohtuullisena. Tämä liittyy siihen, että siellä laiduntaa karjaa luonnossa huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Lampaiden kasvatus on merkittävää, ja sudet aiheuttavat isoja vahinkoja.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että susikannat ovat noin kaksinkertaisia virallisiin arvioihin verrattuna sekä Baltiassa että Suomessa, mutta tämä arvio perustuu oikeastaan vain saalistilastoihin. Minulla on jonkin verran omakohtaista tietoa Baltian tilanteesta, koska asun siellä osan vuotta.
Miksi tämä kiinnostaa minua? Kohtuullisen metsäomaisuuden haltijana ja metsästäjänä ajattelen, että jonkinlainen tasapaino on oltava. On kohtuutonta ajatella, etteivät hirvet saisi lainkaan aiheuttaa vahinkoja – itseltäni tuhoutui 10 hehtaaria taimikkoa kolme vuotta sitten, ja kyllähän se harmitti. Petokantojen on oltava kestävällä tasolla. En itse missään oloissa metsästäisi petoja, mutta en myöskään tuomitse petojen metsästystä. Sudet ja karhut, joita olen luonnossa tavannut, ovat antaneet suuria elämyksiä. Lähimmillään olen ollut suden kanssa seitsemän metrin päässä, ja susi oli lähinnä utelias, ei uhkaava. Karhuihin olen pitänyt pidempää etäisyyttä, mutta en ole lymyillyt kuvauskopeissa.
Ja vielä Suomen hirviin. Olen kahdessa seurassa, ja viimeisen 15 vuoden aikana olemme saaneet vain kerran hakemamme kaatolupamäärän. Muulloin myönnetyt luvat ovat olleet hakemaamme määrää pienemmät.