Esimerkiksi PEFC:ssä mainitaan soveltamisalaksi: ”Metsäsertifikaatin kattama metsätalouden maa ja muut puustoiset alueet”. Soveltamisalamääritelmä ei siis ole riippuvainen kaavoitustilanteesta. Asemakaava, erityisesti ranta-asemakaava voi myös jäädä pelkiksi merkinnöiksi kartalla, jos maanomistajat eivät päätä käyttää maata kaavan mukaiseen (rakentamis)tarkoitukseen.
Jos hakkuut eivät kaavan mukaan vaadi maisematyölupaa, kunnat ovat usein haluttomia yksityiskohtaisesti ohjeistamaan hakkuita. Tämä johtuu siitä, että kaavojen asiaa koskevat sanalliset muotoilut ovat niin ympäripyöreitä. Muistan nähneeni jossain mainintoja, että mikäli yksityisen maanomistajan maata kaavoitetaan VL-alueeksi, tästä tulisi maksaa omistajalle korvausta. Tämä olisi järkeenkäypää, mutta en tiedä onko siitä sääntelyä olemassa ja/tai onko se käytäntö kunnissa.