Ilmoittivat huoltokatkon. Ylituotantoa ei ole! Huoltovarmuus on ohut.
Kotitaloudet maksavat siirtomaksuissaan siitä, että järjestelmä on pystyssä. Louhimot käyttävät tätä vakautta hyväkseen, mutta ne eivät osallistu riskin kantamiseen suhteessa siihen, kuinka paljon ne järjestelmää kuormittavat.
Sääntely on rakennettu ”kilpailukyvyn” varjolla niin, että suuri ja tuottamatonkin (louhinta) saa sähkönsä etuoikeutetusti.
Kotitaloudesta on tehty puskuri: jos sähkö on vähissä, hinta nousee tavalliselle ihmiselle niin korkeaksi, että hänen on pakko lopettaa kulutus. Näin säästetty sähkö valuu pörssin kautta niiden käyttöön, joilla on parhaat sopimukset ja alhaisimmat verot.
Tämä on se moderni ”mafia”: sääntelypaketti, joka takaa louhimolle voiton samalla, kun se laskuttaa riskin ja infran ylläpidon niiltä, joiden ainoa tavoite on pitää koti lämpimänä.
Monet suuret datalouhimot suojautuvat hintaheilahteluilta pitkillä, erittäin edullisilla kiinteillä sopimuksilla tai suorilla ostoilla voimalaitoksilta.
Pakkashuipulla, kun pörssisähkö nousee euroihin per kilowattitunti, louhimo voi jatkaa toimintaansa halvalla sähköllä, mutta se nostaa samalla markkinahintaa kaikille muille. Kotitalous joutuu säästämään lämmityksestä, jotta louhimo voi jatkaa bittien pyörittämistä kiinteällä hinnalla.