Kannattaa pitää mielessä, että jatkuvapeitteisistä metsistä hakataan puuta vain siinä tapauksessa, kun sitä ei ole mistään muualta tarjolla riittävästi poislukien raskaat yläharvennukset , joita tehdään avohakkuiden välttämiseksi. Ne varmasti kiinnostavat , mutta vastuu seurauksista jää maanomistajalle. ( esim Konneveden surullinen tapaus)
Kylmä tosiasia on ,että teolisuuden kiinnostus uusinvestointeihin louu, mikäi yleisemmin aletaan näperrellä jatkuvapeitteisissä metsissä ja toiminta taantuu sen myötä kannattamattomaksi. Tilannetta ei yhtään paranna hallittsematon luontointoilu ja siitä seuraavat suojelutoimet. Teollisuus siirtyy sinne, missä on raaka-ainetta kivuttomimmin saatavilla. Suomessa toimintaympäristö on käymässä ylivoimaisen haastavaksi. Se lienee joidenkin tahojen tavoitekin.