Suomessa on erityyppisiä suojelualueita ainakin yhdeksää eri lajia. Tämän takia myös naapurimretsän käytön rajoituksissa voi olla eroja.
1. Kansallispuistot: Suuria, kaikille avoimia luonnonnähtävyyksiä (41 kpl)
2. Luonnonpuistot: Pääasiassa tieteelliseen tutkimukseen varattuja, tiukasti suojeltuja alueita (19 kpl)
3. Vanhojen metsien suojelualueet: Erityisesti vanhan aarnimetsäluonnon säilyttämiseksi perustettuja alueita (73 kpl).
4. Lehtojensuojelualueet: Rehevien lehtometsien ja niiden vaateliaan lajiston turvaamiseen tarkoitettuja alueita (45 kpl).
5. Soidensuojelualueet: Suoalueita (162 kpl), joiden reuna-alueilla suojellaan merkittäviä määriä suometsiä ja korpia.
6. Yksityiset luonnonsuojelualueet: Maanomistajien omille mailleen perustamia pysyviä suojelualueita ja talousmetsien monimuotoisuuskohteet.
7. Metsälain (10 §) erityisen tärkeät elinympäristöt: Pieniä, luonnontilaisia kohteita, kuten jyrkänteiden alusmetsät, rehevät lehtolaikut, syvät rotkot sekä purojen ja lähteiden välittömät lähiympäristöt.
8. Määräaikaiset suojelukohteet: Esim. 10 vuoden ympäristötukisopimuksella vapaaehtoisesti suojellut metsäalueet.
9. Sertifiointikohteet (PEFC ja FSC): Metsäsertifioinnin vaatimuksesta säästettävät arvokkaat elinympäristöt ja säästöpuuryhmät.