”Sahojen laulua, täytyypä kompata mehtäukkoa ja suorittavaa porrasta hiehosta sahojen ulkoilma konsertista sitä samaa laulua sain minäkin kuulla”.
Tilat oli etelän puoleisella vaaran rinteellä vierekkäin tie välissä, virolaisryhmä suurmetsänomistajan puolella varsinaisella taimikonhoidossa ja minä omalla kuviolla ensiharvennusta valmistelemassa hakkuukuntoon.
Virolaiset ammattilaiset oli n. kolmikymppisiä pitkiä miehiä, varusteet oli Stihlin 490 C-M raivureita, työasu muistutti kevyen mallisia hiihtopukuja ja jalkineena matalavartiset turvakengät.
Palatessani metsästä ryhmä oli autolla mehu ja huoltotauolla, pojat kertoi mielellään työstään, varusteistaan, taimikonharvennus mallistaan, työtyytyväisyys paistoi jo heidän olemuksestaan.
Perattava kuvio oli pitkulainen n. 7 ha kuvio, se mikä minusta näytti järkevältä oli, että kaksi miestä eteni kuvion vasenta reunaa ja toiset kaksi oikeaa laitaa, joten kuvion lopetus päättyy yhtä aikaa.
Kovan pohjakunnon merkki oli myös se, että tankillinen mentiin yhteen suuntaan ja siellä lyhyt juomatauko ja toinen tankki perään oltiinkin taas autolla huolto-ruokatauolla, eli tyhjä kävely jäi vähiin kun juoma pullo kulki varustevyössä.