Minua viehätti Kari Kankaan kommentit tuolla metsänomistajan podcastissa. Vapaasti muistettuna, harjoitamme järkiperäistä metsätaloutta ilman mitään ideologiaa tai uskontoa, käyttäen kaikkia Suomessa sallittuja menetelmiä, sijoitetun pääoman tuoton periaateiden mukaan, aika ja luonto päättää jne.
Mielenkiintoinen kommentti oli sekin, että metsän ostaminen on kannattavampaa kuin sen omistaminen. Sitä jäin omalla kohdallanikin pohtimaan, että kuinka on.
Kiistatonta lienee, että investoimalla enemmän metsänhoitoon puuntuotosta voidaan lisätä. Investointihan olisi mieletöntä, ellei näin olisi. Kokonaan toinen kysymys missä vaiheessa lisäinvestointi ei enää vastaa kunkin investoijan sijoitetun pääoman tuoton periaatteita. Sen joutuu jokainen kohdallaan pohtimaan omista lähtökohdistaan. Tulevaisuudenuskon, riskin, elämäntilanteen, ylisukupolvisuuden jne. jne. näkökulmista.
Avarakatseisuutta, avarakatseisuutta.
Minä en investoi yhtään mitään esim. joidenkin ylevien periaatteiden mukaan, vaan aivan omista lähtökohdistani. Korvaani särähtää tällaiset jotkut ylevät periaatteet, joita usein kuulee ja joiden mukaan päätökset joidenkin mielestä pitäisi tehdä.