Ei Porkkalassa olleet joukot olisi koko Suomen miehittämiseen riittäneet, mutta tarvittaessa niillä olisi voitu ottaa nopeasti haltuun Helsingin keskeiset kohteet (vrt. itäblokin”kansandemokratiat”) mikäli tarvetta olisi tullut. Porkkalasta luopumiseen vaikutti aseteknologian kehittymisen lisäksi Hrustshovin valtaannousun myötä alkanut ”suojasää”. Suomen kanssa oli solmittu jo YYA-sopimus ja kun Porkkalan palautus edisti mieleisen ehdokkaan (Kekkosen) nousua Suomen presidentiksi, niin pienestä ”lähitukikohdasta” voitiin luopua.
Narisijan viittaamat USA:n ulkomailla tukikohdat (ja Venäjänkin vastaavat) ovat strategisesti eri kategoriassa kuin Porkkala aikoinaan oli.
Neuvostoliittolaisessa ja venäläisessäkin ajatusmaailmassa neuvottelua ja pyrkimystä miellyttämiseen pidetään enemmänkin heikkouden merkkinä. Sopimuksista ja kauniista lauseista huolimatta ”itäisellä suurvallalla” on halu ”tökkiä ja testata” naapureitaan ja kokeilla miten eri asioihin reagoidaan ja kuinka pitkälle voidaan mennä.
Voimaa pitää olla ja sitä pitää myöskin tarvittaessa näyttää jämäkästi omien etujen ja oikeuksien puolustamiseksi. Esimerkiksi viimeaikoina ankkurit ovat pysyneet varsin hyvin ylhäällä Suomenlahdella.