On kuvaavaa, että akateemisen metsäopetuksen läpikäyneet eivät tunnu osaavan edes talousmatematiikan alkeita. Selitellään, että korkovaatimus olisi vain makuasia – eli jos metsänomistaja suostuu vapaaehtoisesti nollatulokseen tai miinukseen, tappio muuttuu maagisesti ”voitoksi”. Tällä logiikalla mikä tahansa konkurssipesäkin saadaan näyttämään menestykseltä.
Toiset onnettomat taas ovat sekaisin kuin käkikellot jo pelkästään siitä, mistä hetkestä jaksollisen kasvatuksen kiertoaika ja kulut lasketaan. Istutaan kannon päässä odottamassa metkatukia kuin kuuta nousevaa, vaikka todellisuudessa julkiset tuet ovat vain tekohengitystä menetelmän omalle rahalliselle heikkoudelle.
Koko tämän ketjun aikana yhdelläkään näistä ”viisaista” – A. J. mukaan lukien – ei ole ollut esittää yhtä ainutta selkeää, mustaa valkoisella olevaa tulolaskelmaa. Ainoat todelliset luvut ovat tulleet Timpalta ja verottajalta. Kun omat laskut ja argumentit loppuvat, ilkeillään ja selitellään jostain ”epätosista” – mikä ei ole edes suomen kieltä. Kannattaisi palata yliopiston penkille opettelemaan sekä matematiikkaa että äidinkieltä ennen kuin tulee neuvomaan käytännön metsänomistajia.