Husq165R kirjoittaa hiukan omituisia. Aavistushakkuut ovat aivan normaalia metsänomistukseen liittyvää toimintaa. Valtiovallan ja metsäyhtiöiden metsätalouteen kohdistamat rajoitteet ovat vain yksi ”pelon” aihe. Paha esimerkki on yleisen liito-oravan esiintymisen varjolla tehtävät rajoitteet. Metsänomistaja voi hiukan rauhoittaa pelkojaan raivaamalla ja ottamalla polttopuuksi kaikki haapapuut.
Tärkeitä aavistushakkuiden syitä ovat tuuli- ja kuoriaistuhon todennäköisyys. Täällä etelässä 50 vuotista kuusikkoa kannattaisi kasvattaa vielä n 12 vuotta. Mutta siihen toisaalta kannattaisi tehdä vielä yksi harvennus. Yleensä järkevin tapa on jättää harvennus väliin, tarkkailla tilannetta ja suorittaa päätehakkuu n 55 vuotiaana.
Aavistushakkuista minulla on monessa mielessä tuloksellinen esimerkki. Minullahan on Naturan lähialueella hakkuukielto. 1990 luvun alussa oli sellaiset merkit ilmassa, että rantametsien hakkuita tullaan rajoittamaan. Minä teetin rannalla kunnon hakkuut. Kyse oli enempi jatkuvan kasvatuksen hakkuu. Aukkoa ei tehty ja leppiin eikä haapoihin koskettu. Tuloksena oli metsä, missä tervaleppien esiintyminen ja järeytyminen lisääntyi. Minä vielä istutin lisää tervaleppiä. Lopputulos oli, että tuosta hieskoivuvaltaisesta riukuuntuvasta metsästä tuli paikoin tervaleppävaltainen, paikoin haapavaltainen järeäpuustoinen rantametsä. Silmäähivelevän kaunis metsä. Luontoarvoja piisaa. Järeästä puustosta huolimatta kesäisin läpinäkymätön.