On varsin mahdollista, että Suomen aukkojen kuitupuupainotteinen massatuotantomalli ajaa seinään teollisuuden paon vuoksi, jolloin raakapuun tuotanto muuttuu metsänomistajalle pysyvästi tappiolliseksi ja kaataa lopullisesti koko ketjun talouden.
Jaksollinen kasvatus vaatii väkipakolla kalliita harvennuksia ennen tukkivaihetta, kysynnän ja hinnan sakkaaminen jättää omistajan loukkuun kuitupuuryteiköiden kanssa – harvennukset muuttuvat pelkäksi maksumiehen osaksi, jossa todellinen lopputulos on pelkkää taloudellista miinusta. Suuret massat eivät ole raha-arvoltaan riittävät !
Karun todellisuuden välinen kuilu osoittaa, että ilman jatkuvaa kassavirtaa tuovaa ja luontaiseen uudistumiseen perustuvaa jatkuvaa kasvatusta (JK) metsänomistaja kantaa järjestelmän kaikki riskit ja etupainotteiset kulut ilman takeita mistään tulevista tuloista.