Tuli pyöräiltyä Pinsiön maataideteosten suunnassa tänään. Kaikkiaan yli maratonin matka. Useita muitakin metsäisiä aiheita tuli vastaan. Syksyinen maisema on kaunis.

Aluksi tulin kohtaan jossa useina syksyinä istuskelin reppujakkaralla ohjaten hölkkääjiä kääntymään oikealle uralle kisassaan. Useimmin ei tarvinnut olla yksinkään sillä autolla pääsi viereen ja oli huoltajia, kellottajia ja katsojiakin. Siinä oli myös isoja koivuja joissa oli paljon tuulenpesiä. Yksi tytärtään huoltava isä kysyi: ”Mistähän nuo tuulenpesät johtuu”? Vastasin että sienistä. Mies pärskäytti naurun ja totesi jotain ”niin varmaan”. En ruvennut mitenkään puolustelemaan tietoa kun oli muutakin ohjelmaa. Mutta hetken perästä miehen autossa läppäri sylissä istuva vaimo ilmoitti että kyllä vaari on ihan oikeassa!

Seuraavaksi poikkesin jutulle n parikymmentä vuotta metsäkoneita ajaneen kaverin pihaan kun oli siellä rengashommissa. Hänen isänsä ja vaarinsa olivat kovia hevosmiehiä. Taitavia niin tukinajossa kuin pinotavaran rahtaajia. Isänsä kyllä ajoi myös traktorilla puutavaraa mutta totesi aika nopeasti että maataloustraktorilla ei kannata metsäajoissa rypeä. Mitään korruptiota ei asiaan liittynyt mutta tervettä järkeä sen suvun miehillä on aina ollut. Ja laskutaitoa. Rengas minkä kanssa kaveri hääräsi oli pojan metsäkoneesta. Edellisiltana oli käynyt vaihtamassa sen lähes sadan kilometrin päässä olevalla savotalla.

Neljä sukupolvea olen tuntenut näitä hevosilla ja koneilla metsiä kolunneita miehiä. Tämän lajin yrittäjät on ne jotka pitää Suomen pystyssä. Muitakin työn sankareita sukuun kuuluu. Puuvuoren muotoilija ”pillarimies” oli kaverini serkku. Melkoinen ammattilainen alallaan. Huikea homma pyöritellä konetta lähes 30 metrisen kartion laella