Riikilä | Greenpeace ja vallan yksijako-oppi

Länsimaissa valta on perinteisesti jaettu ranskalaisen Montesquieun 1700-luvulla luomalla tavalla kolmelle taholle, puhutaan vallan kolmijako-opista. Se tarkoittaa, että esimerkiksi Suomessa eduskunta säätää lait ja hallitus panee ne toimeen. Tuomiovaltaa käyttävä oikeuslaitos tulkitsee lakeja, sen päätöksiä eivät eduskunta tai hallitus voi ohjata.

Äskettäin julkaistun uutisen mukaan ympäristöjärjestöt näyttävät pyrkivän yksinkertaisempaan järjestelmään. Puhutaan Greenpeacen Metsävalvonta-hankkeesta, jolle Koneen Säätiö myönsi muutaman sata tuhatta euroa.

Sitä voi kuvata vallan yksijako-opiksi. Näin se menee:

Luontojärjestöt ovat määrittäneet omat kriteerinsä arvokkaille luonnonmetsille.

“Hankkeen avulla suuri joukko luonnonmetsiemme kohtalosta huolestuneita kansalaisia voi tarkkailla, ovatko arvometsämme uhattuna”, lausui Greenpeacen maajohtaja Touko Sipiläinen muun muassa Metsälehden 12. helmikuuta julkaisemassa uutisessa.

”Huolestuneet kansalaiset” tarkoittaa ympäristöjärjestöjen aktivisteja, joille demokraattisesti valitun eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen määrittämät luonnon metsien kriteerit eivät kelpaa.

Hieman yksinkertaistettuna he siis säätävät omat lakinsa eli ottavat eduskunnan tehtävät kolmijaosta haltuunsa.

Lisäksi, edelleen Touko Sipiläisen mukaan, Koneen Säätiön rahoilla luodaan jatkuva valmius puuttua hakkuisiin maastokäynneillä ja aktiivisella yhteistyöllä median ja muiden sidosryhmäläisten kanssa.

”Huolestuneet kansalaiset” siis panevat itse säätämänsä lait toimeen ja valvovat niitä.

Jotenkin tuntuu, että luonnonmetsät ovat kovaa vauhtia uusiutuva luonnonvara.

Entäpä sitten tuomiovalta. ”Aktiivisella yhteistyöllä median kanssa” varmistetaan, ettei yksikään puunostaja kajoa kiistanalaisiin metsiin edes kolmen metrin seipäällä.

Eli näin lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ovat metsäkiistoissa yksissä käsissä. Kiitos tästä kuuluu tietysti Koneen Säätiölle, jolla näyttää riittävän ymmärrystä kaikille metsätalouden vastustajille.

Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että Koneen Säätiön Metsän puolesta -rahaa on laitettu paljon omituisempiinkin kohteisiin. Viimeaikaisia suosikkejani ovat My Child- ja Piss Goddess -teokset, jotka saivat metsärahaa 40 000 euroa. Hakemuksen mukaan ne ovat jatkoa ”Itku ja kusi” -teatteritaideteokselle. Avainsana lienee ollut luonnontuho, sillä lohkesi kiva potti.

Mutta palataan Metsävalvonta-hankkeeseen. Ensi vaiheessa se kohdistunee valtion metsiin, mikä sinällään on hiukan huvittavaa. Jotenkin tuntuu, että luonnonmetsät ovat kovaa vauhtia uusiutuva luonnonvara.

Muistan, kuinka 1980-luvulla taisteltiin Talaskankaan metsistä, jotka ympäristöjärjestöjen silloisen todistuksen mukaan olivat eteläisen Suomen viimeistä erämaata.

Sen jälkeen viimeisiä erämaita on riittänyt pelastettavaksi tasaiseen tahtiin. Metsävalvojat varmasti löytävät taas lisää – viimeisiä erämaita, luonnontilaisia sekä luonnontilaisen kaltaisia metsiä varmasti riittää ”huolestuneiden kansalaisten” pelastettavaksi.

Veikkaan, että omavaltainen metsien suojelu ei pitkässä juoksussa koidu pelkästään metsäluonnon monimuotoisuuden hyväksi.

Moni metsänomistaja varmasti miettii, kannattaako kasvattaa metsää hakkuukypsyysrajaa vanhemmaksi tai jättää ehdoin tahdoin lahopuita ja muita luontoarvoja metsiin lisääviä piirteitä. Riskinä on, että niistä tulee jatkossa perusteita kirjata alueet uusiksi HCV-metsiksi.

Muutamaa kolumnia sitten luonnehdin avohakkuuta parhaaksi keinoksi torjua myrskytuhoja. Tällä menolla siitä voi tulla myös varmin tapa pitää ”huolestuneet kansalaiset” loitolla. Selväpiirteinen alaharvennuskin voi tehdä saman asian…

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.