Yläkerta | Turvetuotannosta hiiltä sitomaan

Hiilestä kiinni -hankkeet auttavat metsänomistajaa siirtämään turvetuotannosta poistuvat alueet uuteen käyttöön vahvistamaan hiilinieluja, kirjoittaa vesiasiantuntija Tiina Ronkainen.

Ilmakuva turvetuotantoalueesta. Tällaisille tarvitaan uutta, kestävää käyttöä. (Kuvaaja: Jani Antila)
Ilmakuva turvetuotantoalueesta. Tällaisille tarvitaan uutta, kestävää käyttöä. (Kuvaaja: Jani Antila)

Jotta tavoite hiilineutraalista Suomesta vuoteen 2035 mennessä saavutetaan, pelkät energiasektorin ja liikenteen päästövähennykset eivät riitä – myös maankäyttösektorin täytyy vähentää päästöjä sekä vahvistaa hiilinieluja ja -varastoja. Yksi keino tavoitteen saavuttamiseksi on hallitusohjelmaankin kirjattu turpeen energiakäytön puolittaminen vuoteen 2030 mennessä.

Turvetuotannon alasajo etenee nopeammin kuin ennakoitiin. Päästökaupan kustannusten nousu ja verotuksen kiristyminen ovat vähentäneet energiaturpeen kysyntää ja sitä myöten tuotantoa. Tuotannon vähentyessä myös turvetuotannosta poistuvien alueiden määrän odotetaan kasvavan merkittävästi edellisiin vuosiin verrattuna.

Kun turpeen energiakäytön puolittamisella tavoitellaan ilmastopäästövähennyksiä, on tuotannosta poistuneilla turvekentillä merkityksensä myös maankäyttösektorin hiilinielun- ja varaston kannalta. Voimakkaasti kuivatetuilta turvetuotantoalueilta vapautuu hiilidioksidia ilmakehään turpeen hajoamisen seurauksena. Tuotannon päätyttyä turpeen hajoaminen olisi saatava hallintaan – parhaassa tapauksessa saada alue sitomaan hiiltä, vesistö- ja luonnon monimuotoisuushyötyjä unohtamatta.

Oleellista on, että alue siirrettäisiin mahdollisimman nopeasti sellaiseen käyttöön mikä hillitsisi ilmasto- ja vesistöpäästöjä tehokkaasti.

Jokainen turvetuotannosta poistunut alue on erilainen ja sopivia jatkokäyttömuotoja on usein jo yhden tuotantoalueen sisällä monia. Alueelle jäävän turpeen paksuus ja pinnanmuodot vaikuttavat siihen, millaiseen jatkokäyttöön alue ja sen eri osat parhaiten sopivat. Turvetuotannon päätyttyä voidaan alueen eri osia esimerkiksi metsittää, uudelleen soistaa, rakentaa kosteikoksi, käyttää kosteikkoviljelyyn, hyödyntää biomassojen, aurinko- tai tuulivoiman tuotantoalueena.

Turvetuotantoalueiden jatkokäytön vaihtoehdot ovat varsin monipuoliset. Suonpohjien omistajilla on omat tavoitteensa jatkokäytölle (taloudellinen tuotto, virkistäytyminen, luontoarvot, hiilensidonta jne.) sekä päätösvalta jatkokäytön valinnassa. Moni maanomistaja voi kuitenkin olla uuden haasteen edessä turvetuotannosta takaisin palautuvan suonpohjan kanssa. Mitä tehdä ja miten?

Tietoa maanomistajan päätöksenteon tueksi ja välineitä turvetuotantoalueiden jatkokäytön suunnitteluun sekä ohjeistusta toteutukseen on pian saatavilla. Vuonna 2020 käynnistyneen maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuuden kautta rahoitetaan muun muassa useita turvetuotantoalueiden jatkokäyttöä käsitteleviä hankkeita, joiden toteutuksesta vastaavat niin valtion tutkimuslaitokset, yliopistot, oppilaitokset kuin yritykset. Hankkeissa tarkastellaan esimerkiksi turvetuotannosta vapautuvien alueiden erilaisia jatkokäyttömuotoja ja selvitetään niiden vaikutuksia hiilensidontaan, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin.

Vuoden 2023 lopulla hankkeiden tuloksena valmistuu muun muassa turvetuotantoalueiden maanomistajille suunnattu tietopaketti eri jatkokäyttömuodoista ja niiden vaikutuksista, sekä ohjeistus turvetuotantoalueiden jatkokäytön suunnitteluun. Hankkeissa kertyvää tietoa tullaan koostamaan kaikkien hyödynnettäväksi ely-keskuksen turvetuotantoalueiden jatkokäyttöä käsittelevälle teemasivustolle.

Hiilestä kiinni -hankkeet tuottavat tietoa maaomistajan päätöksenteon tueksi ja välineitä turvetuotantoalueiden jatkokäytön suunnitteluun sekä ohjeistusta toteutukseen. Olennaisinta on siirtää turvetuotannosta poistuvat alueet mahdollisimman nopeasti uuteen käyttöön – ja sitomaan hiiltä.

Kirjoittaja työskentelee vesiasiantuntijana Tapio Oy:ssä.

Kommentit (1)

  1. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/7914

    Kansalaisaloite ”turve uusiutuvaksi” on luovutettu eduskunnalle.
    Kun eduskunta tekee päätöksen tieteen pohjalta, niin turve saadaan luokkaan uusiutuva.
    Tieteen mukaan turpeen kasvu Suomessa ottaa ilmasta hiilidioksidia (CO2) 12,5 Mtn/v, joka vastaa n. 35 miljoonaa jyrsinturve kuutota. Tästä voidaan valmistaa kaikki Suomen tarvitsemat diesel-polttoaineet n. 3,5 milj.m3, joka olisi uusiutuvaa ja korvaisi vastaavan fossiilisen maaöljypohjaisen diesel-öljyn.

    Kun sitten loppuun nostettu 1,5m turvekerroksen turvemaapohja laitetaan kasvamaan metsää, niin metsänkasvu 5 m3/v ja huomioiden luonnontilaisen suon metaanipäästön loppuminen kuivauksella ja turpeen kasvun menetys, niin kuivatus on poistanut luonnon suon päästöjä noin 3 ekv-tn/ha/v.

    Metsän kasvu 5m3/ha/v ja luonnon suon päästöjen väheneminen 3 ekv-tn/ha/v korvaa 1,5m turvekerroksen poltosta tulevan CO2-päästön 2200 CO2-tn/(2,5*5 +3) CO2-tn/v= noin 150 vuodessa.

    Onnea eduskuntakäsittelyyn turpeen uusiutuvuuden vahvistamisen puolesta, joka auttaisi Suomea suuresti pääsemään hiilineutraaliuteen.

Luonto Luonto

Keskustelut