Ruotsalainen lääkäri Hans Rosling kuvasi bestsellerissään Faktojen maailma ihmisten olevan ällistyttävän tietämättömiä terveyden ja hyvinvoinnin trendeistä. Esimerkiksi vain seitsemän prosenttia tuhansista vastaajista tiesi, että äärimmäinen köyhyys maailmassa on vähentynyt puoleen. Tulokset olivat selvästi heikompia kuin täysin satunnaisesti vastaavilta simpansseilta voisi odottaa. Vastaajat vieläpä valitsivat vääristä vastauksista todennäköisimmin kaikkein pessimistisimmän.
Sama pessimismi vallitsee myös metsäkeskustelussa. Esimerkiksi UPM-Kymmene teki taannoin kyselyn, jossa yhtenä kohtana kysyttiin arviota hakkuiden kehittymisestä Suomessa. Kyselyssä 5 prosenttia vastaajista uskoi hakkuiden viisinkertaistuneen viimeisten 5 vuoden aikana ja 40 prosenttia uskoi hakkuiden kaksinkertaistuneen samana aikana.
Vuodesta 2016 huippuvuoteen 2021 hakkuupoistuma kasvoi virallisten tilastojen perusteella 8 prosenttia. Vuodesta 1921, eli viimeisen sadan vuoden aikana, hakkuut ovat kasvaneet 142 prosenttia. Se tarkoittaa, että moni kuvittelee hakkuiden lisääntyneen viimeisten 5 vuoden aikana enemmän kuin ne ovat todellisuudessa lisääntyneet viimeisessä sadassa vuodessa. Avohakkuualakin on pysynyt vuosikymmeniä likimain vakiona.
Moni myös uskoo, että metsät ovat muuttuneet yksipuolisemmiksi. Esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoitus 14.3.2022 kertoo, että metsiä on vuosikymmenet muutettu avohakkuiden kautta yksipuolisiksi talousmetsiksi. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) tilastojen mukaan kuitenkin sellaiset metsät, joissa pääpuulajin osuus on vähintään 95 prosenttia, ovat vähentyneet VMI8:n 61 prosentista uusimman inventoinnin (VMI12/13) noin 55 prosenttiin. Sekametsien, joissa pääpuulajin osuus on enintään 75 prosenttia, osuus on samalla lisääntynyt 12:sta 14 prosenttiin. Koivun tilavuus on samalla aikavälillä kasvanut 48 prosenttia ja muiden lehtipuiden 40 prosenttia.
Hiilinielun voimakaskaan kasvu ei ole uutisen arvoinen.
Lahopuiden ja kookkaiden puiden vähäisyys on tunnistettu tärkeäksi metsälajiston uhanalaisuuden aiheuttajaksi. Julkisesta keskustelusta voisi kuvitella, että ne ovat edelleen hupenemassa, kuten vaikkapa Helsingin Sanomien 15.7.2021 pääkirjoituksesta.
VMI:n tilastojen perusteella kookkaiden puitten määrä on kuitenkin mittaushistorian aikana nelinkertaistunut, myös monimuotoisuuden kannalta merkittävien haapojen määrä. Kovan lahopuun määrä on kasvanut Etelä-Suomessa 60-luvulta asti ja Pohjois-Suomessa 80-luvun aallonpohjasta asti. Monimuotoisuuden indikaattoreista vain vanhojen metsien määrä on viime vuosikymmeninä vähentynyt.
Ihmiset ovat siis luonnostaan draamaa hakevia pessimistejä, eivätkä hitaat positiiviset muutokset näy keskustelussa. Negatiivinen uutisointi on omiaan pahentamaan tilannetta: vaikka esimerkiksi puuston hiilinielu seuraa likimain peilikuvana hakkuiden määrää, uutiskynnyksen ylittävät vain ne vuodet, joina hiilinielu laskee. Hiilinielun voimakaskaan kasvu ei ole uutisen arvoinen.
Metsätaloudessa asiat eivät siis ole niin huonosti kuin ehkä luulet, ja pikkuhiljaa parempaan päin ollaan menossa.
Kirjoittaja on tutkimusprofessori Luonnonvarakeskuksessa ja metsänomistaja
Lisää kolumneja samalta kirjoittajalta:
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.