Mainos

Metsätieto kiinnostaa nyt yhä useampia

Metsäkeskuksen keräämät metsävaratiedot auttavat havaitsemaan, missä pitäisi hakata tai hoitaa metsiä, ja missä on arvokkaita luontokohteita. Tulevaisuudessa metsätietojen käyttöä rajaa vain mielikuvitus, sanoo Juho Heikkilä Suomen metsäkeskuksesta.

Metsäkoneista saatava toteutustieto hakkuista auttaisi metsävaratietojen päivityksessä. Tietojen siirtoon kehitetään toimivaa järjestelmää.

Metsäkeskuksen Metsään.fi-verkkosivuilla on ollut avointa metsätietoa maaliskuusta alkaen. Sivuilla voi nyt vapaasti tutustua julkisiin puusto-, kasvupaikka-, elinympäristötietoihin sekä katsoa, missä on tehty hakkuita tai metsänhoitotöitä.

Metsätiedon johtava asiantuntija Juho Heikkilä on innoissaan tietojen avautumisesta.

– Tämä on ehdottomasti yksi parhaita asioita, mitä on vähään aikaan tapahtunut. Avoin tieto on nyt käytettävissä kattavasti kaikilla metsäalan toimijoilla, ja sen ympärille on jo syntynyt uudenlaisia palveluita. Julkisin varoin kerätyt tiedot saadaan nyt kunnolla hyötykäyttöön.

Muutos tuo mukanaan myös vaatimuksia. Metsään.fi-sivujen kävijämäärä kasvaa tasaisesti, ja käyttäjät haluavat yhä tarkempaa ja ajantasaisempaa tietoa metsistä. Kuinka se onnistuu?

Metsäkeskuksen Juho Heikkilä toivoo, että metsävaratiedot saisivat metsänomistajat kiinnostumaan metsäomaisuudestaan.

Metsätieto auttaa puuta liikkeelle

Metsäkeskus kerää metsävaratietoa yksityismetsistä pääosin kaukokartoitusmenetelmillä, eli laserkeilauksella ja ilmakuvauksilla. Näiden aineistojen tulkinnan tueksi mitataan maastossa puustokoealoja.

Heikkilän mielestä ei ole liioiteltua sanoa, että Suomessa on maailman parhaat metsävaratiedot.

– Jos varttuneempien metsien laserinventoinnissa on jotain virhettä, se liittyy usein puulajisuhteisiin tai metsikön ikään. Puuston ikä on hankala, koska se ei näy keilauksessa. Pienikin puusto voi olla vanhaa. Toisaalta esimerkiksi hakkuukypsissä metsissä puuston tarkalla ikätiedolla ei oikeastaan ole käytännön merkitystä.

Metsikkökuvioiden toimenpide-ehdotukset lasketaan ja hakkuukertymä muodostuu valtaosin kuvion pääpuulajin perusteella. Joskus pääpuulaji on voinut mennä keilaustietojen tulkinnassa pieleen.

Jos esimerkiksi koivikoista on vähän edustavia koealoja, keilattu metsikkökuvio saatetaan tulkita havupuuvaltaiseksi. Heikkilän mukaan pääpuulaji on silti oikein noin 90 prosentilla kartoitetuista kuvioista, ja tarkkuus paranee jatkossa.

– Metsävaratiedon tärkein tavoite on se, että saataisiin puuta liikkeelle ja leimikoita tarjolle luontokohteet huomioiden. Metsään.fi-palvelusta metsänomistajat näkevät tällä hetkellä helposti, millaisia omat metsät ovat, onko niissä hakkuumahdollisuuksia, kiireellisiä hoitotöitä tai luontokohteita. Jos näillä perustiedoilla saadaan aktivoitua metsänomistaja tekemään puukauppaa, metsänhoitotöitä tai esimerkiksi suojelusopimuksia, olemme mielestäni onnistuneet.

Yhä ajantasaisempaa ja tarkempaa tietoa

Metsävaratietoja päivitetään tällä hetkellä metsänkäyttö- ja Kemera-ilmoitusten sekä metsänomistajien pyyntöjen perusteella.

Viime vuosina on selvitetty, kuinka metsissä mönkivistä monitoimikoneista saataisiin Metsäkeskukseen suoraa toteutustietoa hakkuista. Heikkilän mukaan se voisi onnistua jo lähivuosina.

– Kun moto hakkaa leimikon, on koneessa gps-paikannus päällä. Silloin saadaan paikkatietoa, jonka avulla voidaan katsoa leimikon todellinen rajaus. Saisimme myös tietoomme ajankohdan, jolloin hakkuutyö on tehty. Suorat toteutustiedot monitoimikoneista veisivät metsävaratiedon päivittämisen ihan uudelle aikakaudelle, hän sanoo.

Metsävaratiedon johtava asiantuntija uskoo, että tulevaisuudessa myös laserinventointi kehittyy entistä tarkemmaksi. Laserkeilauksella voidaan tuottaa metsätietoa edullisesti laajoille alueille, mikä on sen etu verrattuna maastossa saapastyönä tehtävään kartoitukseen.

Laserkeilauksella kerättyä metsävaratietoa voidaan tarkentaa rajaamalla inventointiyksiköt puiden latvusten mukaan hilaruutujen sijaan. Tulevaisuudessa myös keilausmenetelmät kehittyvät.

Laserinventoinnin kustannukset kaikkine vaiheineen ovat tällä hetkellä noin 4-5 euroa hehtaarilta, kun maastoarvioinnin kulut ovat noin 15-20 euroa hehtaarilta. Kun menetelmät kehittyvät ja automatisoituvat, voidaan kaukokartoituksella tuottaa yhä parempilaatuista tietoa nykyistä pienemmillä kustannuksilla.

– Tällä hetkellä kaukokartoituksena inventoidaan noin 1,5 miljoonaa hehtaaria metsiä vuosittain. Jos näin laaja inventointi tehtäisiin maastotyönä, tulisi se nykykustannuksilla noin 20 miljoonaa euroa laserinventointia kalliimmaksi joka vuosi, Heikkilä muistuttaa.

Tieto mukana marjametsässä tai retkellä

Metsävaratiedon ympärille on syntynyt monenlaisia uusia palveluita ja tietotuotteita. Metsätiedot ovat pohjana esimerkiksi viime vuonna avautuneessa Kuutio-puukauppapalvelussa.

Metsävaratietoja ja muita paikkatietoaineistoja yhdistämällä voidaan löytää vaikkapa mahdollisia METSO-suojeluun kelpaavia luontokohteita tai metsiä, jotka ovat riskialttiita kirjanpainaja- tai tykkylumituhoille. Puunkorjuun suunnitteluun on tuotettu myös korjuukelpoisuuskarttoja. Heikkilän mukaan tietojen hyödyntämistä rajaa vain mielikuvitus.

– Tällä hetkellä esimerkiksi suunnittelemme Maanmittauslaitoksen kanssa maastokarttatietojen täsmentämistä metsävaratiedolla. Näin retkeilijät voisivat katsoa, millaista metsää ulkoilureitin varrella on. Samalla tavalla metsätietoaineistojen avulla voisi etsiä vaikkapa hyviä marjastuspaikkoja.

Lähde: Metsäkeskus

Mainos

Kommentit

Ei vielä kommentteja.