Globaalit sahatavaramarkkinat siirtyvät kohti niukkuuden ajanjaksoa

Sahatavaratuotannon suuralueita Yhdysvaltoja, Kanadaa ja Eurooppaa koskee sama trendi: globaaleille sahatavaramarkkinoille on tulossa niukkuuden ajanjakso, mutta eri syistä.

Yhdysvallat säilyy tuontiriippuvaisena, Kanada kohtaa tukin tarjonnassa pitkän ajan rajoitteita ja Euroopan paino kasvaa, mutta maanosan oma kysyntä rajoittaa vientiä.

Näin ennakoivat alan markkinatutkimuksiin erikoistuneet ruotsalainen Glen O’Kelly ja yhdysvaltalainen Håkan Ekström yhteisessä raportissaan.

Euroopan kasvupotentiaali pohjoisessa ja idässä

Eurooppa vastaa kolmanneksesta globaalista sahatavaran tuotannosta ja noin neljänneksestä nettoviennistä. Tuotanto on kasvanut maltillisesti viimeiset kaksi vuosikymmentä, ylittänyt alueen oman kysynnän ja mahdollistanut viennin kasvun erityisesti Yhdysvaltoihin, Lähi-Itään ja Pohjois-Afrikkaan.

Euroopan oma kysyntä heikkeni korkeiden korkojen aikana, mutta sen odotetaan asteittain elpyvän. Tukin tarjontaan on tulossa pitkän ajan rajoitteita. Keski-Euroopan kirjanpainajatuhot johtivat laajoihin pelastushakkuisiin, mutta nyt korjuumäärät ovat supistumassa. Tulevaisuuden kasvu nojaa pohjoiseen ja itäiseen Eurooppaan, missä hakkuupotentiaalia on enemmän.

Eurooppa voi laajentaa tukin tarjontaa 15–20 miljoonalla kuutiometrillä vuoteen 2030, mutta viennin kasvua rajoittaa maanosan oma, kasvava kysyntä ja tiukkeneva raaka-aineen saanti.

Yhdysvallat pysyy tuontiriippuvaisena

Yhdysvallat ei ole koskaan ollut sahatavaran suhteen omavarainen. Maa vastaa 27 prosentista sahatavaran globaalista kysynnästä, mutta vain 20 prosentista tarjonnasta. Vajeen täyttäminen edellyttää merkittävää tuontia.

Markkinatodellisuus ei tue pyrkimyksiä, että Yhdysvallat saavuttaisi omavaraisuuden. Nykyisen 25 miljoonan kuutiometrin tuonnin korvaaminen edellyttäisi 75 uutta sahalaitosta. Vaikka pääomaa olisi saatavilla, niin laajentamista rajoittaa alueittainen puutavaran saatavuus, työvoiman niukkuus, luvituksen viivästykset ja kustannuskilpailukyky tuontipuuhun verrattuna.

Viimeisten viiden vuosikymmenen aikana tuontisahatavaran osuus on ollut 25–33 prosenttia Yhdysvaltojen kulutuksesta. Tuonnista noin 80 prosenttia on tullut Kanadasta, loput pääasiassa Euroopasta.

Tänä vuonna tuonnin osuudeksi ennakoidaan 30 prosenttia, mikä on lähellä korkeinta tasoa 20 vuoteen.

Kulutus on lähes kokonaan asuinrakentamista ja asuinrakennusten remontointia, mikä tekee kysynnästä herkän korkojen muutokselle ja työvoiman saatavuudelle.

Yhdysvaltojen pitkän ajan asuinrakentamisen trendi näyttää kasvua vuosikymmenen lopulle. Tuontitullien odotetaan vähentävän tuontia Kanadasta ja lisäävän hintaheiluntaa.

…ja Kanada vientiriippuvaisena

Kanada säilyy maailman johtavana sahatavaran viejänä. Tuotannosta 65 prosenttia menee vientiin ja viennistä 90 prosenttia Yhdysvaltoihin. Tämä vientiriippuvuus tekee Kanadasta alttiin Yhdysvaltojen kauppapolitiikan muutoksille. Nykyiset tullit lisäävät Kanadan sahatavaran kustannuksia 25–30 prosentilla, mikä rapauttaa kilpailukykyä.

Tukin tarjonnan rajoitteet ovat vielä suurempi haaste. Brittiläisessä Kolumbiassa hakkuut ovat pudonneet kolmanneksella viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Syinä ovat metsäpalot, hyönteistuhot, alkuperäisväestön oikeudet ja uudet suojeluvaatimukset. Tukkikustannukset ovat nousseet ja painaneet monien sahalaitosten kannattavuuden negatiiviseksi, mikä on kiihdyttänyt kapasiteetin sulkemisia.

Vaikka Kanada pyrkii laajentamaan vientiään Aasiaan, Eurooppaan ja Lähi-Idän markkinoille, vientimäärät Yhdysvaltojen ulkopuolelle ovat lähes ennätysalhaisia. Viennin alueellisen laajentamisen odotetaan etenevän hitaasti eikä se pysty korvaamaan menetyksiä Yhdysvaltojen-viennissä.

Lisää aiheesta: Suunta kääntymässä: sahatavaralla edessä hitaan elpymisen puolivuosikymmen

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.