Ladataan...
Luontopaneeli: Luontokadossa on kyse myös taloudesta
Asiantuntijaelimen mukaan nykytiedon valossa on ilmeistä, että luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi hakkuumääriä on rajoitettava.
Tilaajille
Tässä Hesariin aiheesta kirjoittamani kommentti:
Isojakoa valmisteleva maanmittari kirjoitti vuonna 1804 syntymäpitäjäni Muuramen metsistä vuonna 1804:
”Ovat he paljon kaskenneet etenkin rintamaita, että ne ovat paljolti puuttomia tai kasvavat heikkoa lehtipuuta”
Tämän jälkeen Muuramenkin metsät on hakattu moneen kertaan. Miten se näkyy? Satuin eilen ajamaan siellä Rannankylässä, jossa on epäilemättä eräät Suomen parhaiten kasvavista metsistä, kasvoihan siellä päin Kuusimäessä Suomen suurin kuusikin.
Olivat ne metsät muuttuneet siitä, kun 76 vuotta sitten koulutaivaltaltani kävelin.
Puuston määrä oli tietysti lisääntynyt kuten kaikkialla muuallakin. Tietysti sen näkeekin selvimmin parhaiten kasvavilla alueilla. Jouduin odottamaan, kun tien sulkenut puutavararekka lastasi kuusikuitua menemään Äänekoskelle. Kuormassa oli myös aivan järjettömän paksuja pölkkyjä. Eivät enää kelvanneet muuksi kuin kuiduksi. Puut olivat odottaneet jonkin aikaa kuljetusta ja noissa järeissä pölkyissä oli jo lukemattomia kuoriaisten tekemiä reikiä.
Mitä tästä esimerkistä opitaan? Luontopanelihan haluaisi suojella myös ikääntyneitä kuusikoita. Ensinnäkin näemme, että nekin kasvavat hyvin. Toisekseen tiedämme Keski-Euroopan ja Ruotsin kokemuksista, että ikääntyessään niitä uhkaavat kaarnakuoriaistuhot. Jos kuoriaiset pääsisivät vanhoissa metsissä valloilleen, niin tilannetta ei hallitsisi enää kukaan. Saisimme unohtaa nuo Suomen parhaat kuusikot. Saisimme myös unohtaa taloutemme ja maaseudun selkärankana olevan metsätalouden. Saisimme myös heittää hyvästit niin hiilinieluille kuin -varastoille. Muuramenkin hienot kuusikot päätyisivät polttoon.
Luontopaneeli kertoo toimillaan edistävänsä myös taloutta. Kuinka metsien jättämien tuhohyönteisten asuinsijoiksi auttaa talouteen tai luonnon monimuotoisuuteen? Nyt pitäisi ennen kaikkea keskittyä siihen miten saisimme metsämme kasvamaan entistä paremmin. Silloin vastaisimme parhaiten niin ilmasto-ongelmaan kuin energiapulaan.
Aiheuttaja maksaa- periaatetta ja ylikompensaatiota vaatii artikkelissa Kotiaho. Käyttäjä maksaa- olisi myös hyvä olla mukana paletissa, jos aiotaan suojella se 30 % metsistä. Tulee niin kalliiksi, että kunkin tulee kustantaa osansa tai siirtyä sitten tuotteisiin joissa ei käytetä puuperäisiä raaka-aineita ollenkaan. Siinä on vain se ongelma, että vastaavia yhtä vähän luontoa kuormittavia tuotteita kuin puuperäiset on ei ole olemassakaan.
Eikä esim. itse Kotiahokaan varmaan halua siirtyä takasin keräilytalouteen ja lopettaa esim. norm. kotitaloustuotteiden käyttöä. Tai ehkä hyvällä esimerkillä voisi tietysti olla kannustavaa vaikutusta muihinkin. Ennen muinoin on esim. saatettu peseytyä vain kerran vuodessa eikä ole ollut muutenkaan saatavilla juuri mitään henk.koht. hygieniatuotteita. Luonto pelastuu kun siirrytään joukolla kunnon metsäläisiksi ! – jos joku näyttäisi ensin sitä esimerkkiä .