Luontokadon pysäyttämisessä keskeistä on yritysten luontovaikutusten hillintä, hallitustenvälisen luontopaneelin (IPBES) tuore raportti linjaa. Raportissa tarkastellaan liiketoiminnan ja luonnon välisiä yhteyksiä. Omassa mietinnössään Suomen Luontopaneeli nostaa esiin niitä raportin viestejä, jotka ovat Suomen kannalta keskeisiä.
Ensimmäinen askel haittojen pienentämisessä on yrityksen liiketoiminnan luontovaikutusten arvioiminen.
”Vielä toistaiseksi liian harva yritys on asettanut määrätietoisia ja konkreettisia luontotavoitteita ja toimii järjestelmällisesti luonnon hyväksi. Yritysjohtajien olisi tärkeää pohtia, pitävätkö nykyiset liiketoimintamallit ja strategiat heidän yrityksensä lukittuna luontoa haittaavaan toimintaan”, sanoo Suomen Luontopaneelin mietinnön pääkirjoittaja Anne Quarshie tiedotteessa.
Aiheuttaja maksakoon
Koska luonnolle koituvia haittoja ei yleensä ole hinnoiteltu, luontohaittojen kustannukset jäävät yritysten päätöksenteossa näkymättömiksi. Niinpä yrityksillä ei ole kannusteita muuttaa luontoa haittaavaa toimintaansa.
Aiheuttaja maksaa -periaatetta voitaisiin toteuttaa esimerkiksi luonnonhaittamaksulla tai maankäyttömaksulla. Näin voitaisiin hillitä haittojen syntymistä ja siirtää kustannuksia niille, jotka luonnon tilan heikentämisestä hyötyvät.
”Ilman puuttumista jatkuvien luontohaittojen syntymiseen merkittävätkään suojelu- ja ennallistamistoimet eivät riitä kääntämään Suomen luonnon tilaa elpyväksi. Aiheuttaja maksaa -periaate kannustaa etsimään vähiten haittoja aiheuttavia ratkaisuja”, sanoo Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.
Yritysten luontovaikutusten seuraamiseksi tulisi käynnistää hiili- ja luontojalanjälkien kirjanpitovelvollisuuden valmistelu. Kirjanpitovelvollisuuden tulisi koskea sekä paikallisia että arvoketjujen kautta ulkoistettuja luontovaikutuksia
Luontolaki tarpeen
Myös tukipolitiikkaa tulisi korjata. Nykyisellään tuet ohjaavat liiketoimintaa osin jopa kestämättömään suuntaan.
”Ympäristölle haitallisten toimien sijaan tulisi tukea ympäristön tilaa parantavia toimia. Luonnon monimuotoisuuden vahvistamisen tulisi nykyistä suoremmin olla mukana esimerkiksi maa- ja metsätalouden tukien saamisen edellytyksissä”, Kotiaho sanoo.
Lisäksi pitäisi käynnistää luontolain valmistelu. Ilmastolakia vastaava, kaikkia hallintoaloja ohjaava luontolaki vahvistaisi luontopolitiikan ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta.
Laki vaikuttaisi sitovasti kaavoituksen, luonnonvarojen käytön ja kaiken muun luontoa koskevan lainsäädännön soveltamiseen.
”Luontolaki tukisi ympäristöperusoikeuden toteutumista, eikä poikkeuslupa- ja korvausjärjestelmään yhdistettynä olisi yksittäistapauksellisista rajoituksista huolimatta ristiriidassa omaisuudensuojan kanssa”, Kotiaho toteaa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Eikö nämä hiili nielut mene vieläkään muodista.
”..Aiheuttaja maksaa -periaatetta voitaisiin toteuttaa esimerkiksi luonnonhaittamaksulla tai maankäyttömaksulla…”
Kyllä Kotiahon on myös laadittava vastaava hengitysvero ja nautintamaksu kaikille niille siipeilijöille, jotka eivät osallistu talkoisiin. Tasapuolisuuden vuoksi.