Suomalaiset luonnonmetsät, lehdot, harjumetsät ja puustoiset suot ovat huonossa tilassa, Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tuoreesta suojelutasoarvioinnista selviää.
Arvioinnissa tarkasteltiin neljän, Suomessa laaja-alaisen metsäluontotyyppien pinta-alaa. Arvioinnin mukaan luonnonmetsiä ja puustoisia soita on liian vähän, jotta ne voisivat ylläpitää niille tyypillistä lajistoa ja luontotyyppien luontaista toimintaa.
”Puustoisten soiden, erityisesti uhanalaisten korpien ja nevakorpien, pinta-alaa pitäisi lisätä etenkin Etelä-Suomessa”, kertoo Syken vanhempi tutkija Aira Kokko tiedotteessa.
”Koska luonnonmetsät palautuvat hitaasti, tärkein askel niiden pinta-alan lisäämiseksi on vanhojen metsien ja vanhojen puiden säästäminen myös suojelualueiden ulkopuolella”, sanoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Kaisa Junninen Metsähallituksen Luontopalveluista.
Lisää lahopuuta ja jatkuvaa kasvatusta
Arvioinnissa todetaan lisäksi, että puustoisten soiden, harjumetsien ja lehtojen pinta-alasta suuri osa on huonossa tilassa. Tämä selittyy ihmisen toiminnalla: muun muassa voimaperäisellä metsätaloudella ja muulla maankäytöllä.
Näiden luontotyyppien tilaa voidaan kuitenkin kohentaa ennallistamis- ja hoitotoimilla sekä arvokkaimpien kohteiden suojelulla.
”Sopivia keinoja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ovat esimerkiksi lahopuun säilyttäminen ja lisääminen, vanhojen puiden säästäminen, jatkuva kasvatus tai kiertoaikojen pidentäminen”, Syken erikoistutkija Pekka Punttila kertoo.
Eväitä ennallistamiseen
Arviointi esittelee neljän laaja-alaisen luontodirektiivin metsäluontotyypin – luonnonmetsien, lehtojen, harjumetsien ja puustoisten soiden – suojelutasoarvioinnin tuloksia raportointikaudelta 2019–2024. Arvioinnin toteuttivat Syken ja Metsähallituksen Luontopalvelujen asiantuntijat.
Raportti tarjoaa eväitä ennallistamiseen liittyvään päätöksentekoon, Sykestä todetaan. Kansallista ennallistamissuunnitelmaa valmistellaan parhaillaan ja se lähetetään Euroopan komissiolle elokuussa 2026.
Euroopan unionin luontodirektiivin tavoitteena on tärkeinä pidettyjen luontotyyppien heikkenemisen estäminen ja heikentyneiden luontotyyppien tilan parantaminen. Jäsenmaiden on kuuden vuoden välein arvioitava ja raportoitava näiden luontodirektiivin luontotyyppien suojelutasot ja suojelutason kehityssuunnat.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään