Saammeko kohta virallisen hyttysennusteen?

Sääennusteita seuraa lähes jokainen. Siitepölyennusteet kiinnostavat allergisia ja sinileväennusteet uimareita ja eläinten omistajia.

Mutta milloin metsätyöntekijät ja mökkeilijät saavat käyttöönsä hyttysennusteen?

Sitä kohti ollaan menossa, kertoo professori Marko Mutanen Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimusyksiköstä.

Kevättalvella käynnistyneessä, kolme vuotta kestävässä hankkeessa luodaan hyttysten runsautta selittävä tilastollinen malli.

Koska vuodet ovat erilaisia ja hankkeen maastotyöt jatkuvat vain kaksi kesää, kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ei ole kuitenkaan luvassa vielä lähivuosina.

Dna-menetelmiä tunnistamiseen

Vaikka hyttysten ininä on keskeinen osa Suomen kesän äänimaisemaa, täkäläiset hyttyset tunnetaan yllättävän huonosti. Tähänastiset tutkimukset ovat keskittyneet pitkälti tauteja levittäviin lajeihin.

Suomessa elää 44 hyttyslajia. Mutasen mukaan keskeinen syy niiden heikkoon tuntemukseen on, että lajit on äärettömän hankalaa erottaa toisistaan paljain silmin.

Tiedossa on esimerkiksi, että korpihyttynen ja metsähyttynen ovat Keski- ja Pohjois-Suomessa hyvin yleisiä.

”Kuitenkaan niiden lentoaikojen eroja ei tiedetä”, Mutanen sanoo.

Samoin selvillä on, että jotkin hyttyslajit lentävät matalalla ja toiset vähän korkeammalla – mutta tarkkaan ei ole tiedossa, miten lajien käyttäytyminen poikkeaa toisistaan. Kaikki lajit eivät edes iske ihmisiin, vaan osa on erikoistunut esimerkiksi lintuihin.

Missä soita, siellä hyttysiä

Hankkeessa hyttysistä ja muista verta imevistä hyönteisistä kerätään näytteitä loukuilla, jotka tyhjennetään viikoittain. Tunnistamiseen käytetään dna-menetelmiä. Näin nähdään, miten lajien runsaus vaihtelee kesän mittaan eri pisteissä.

Tutkimusalue sijoittuu pääosin Oulu–Kuhmo-linjan pohjoispuolelle, joten hanke ei tarjoa suoraa tietoa Etelä- ja Keski-Suomen hyttysistä. Tutkittavaa riittää näinkin.

”Lapissa sadanta on suurempaa kuin haihtuminen, mikä selittää myös soiden syntyä. Tällaisilla kosteilla alueilla hyttysiä on yleisesti ottaen paljon”, Mutanen kertoo.

Hyttysen lisääntymiselle tärkeitä paikkoja ovat ”kalattomat tilapäispienvedet”, siis esimerkiksi lätäköt ja ojat. Vuosina, joina lätäköitä riittää, myös tavallista enemmän hyttysentoukkia kehittyy niissä aikuisiksi.

Lätäköiden määrä ei kuitenkaan selitä kaikkea. Kosteusolojen lisäksi muilla sääolosuhteilla sekä loisilla, viruksilla ja pedoilla on Mutasen mukaan omat vaikutuksensa hyttyskantoihin.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.