FSC-puun kysyntä kasvaa

Eri asia on, onko sertifiointilisästä tulonmenetysten korvaajaksi.

FSC-sertifikaatti ottaa hiljalleen jalansijaa myös sahatavaran ja sitä kautta tukkipuun markkinoilla. Metsänomistajan saama lisäarvo on vähintäänkin kyseenalainen, mutta saattaa konkretisoitua huonomman suhdanteen aikana. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

V akiintuneen jaon mukaan sahatavara tarvitsee PEFC-leiman ja paperi- ja kartonkituotteille FSC-sertifikaatti on hyvä lisä. Tilanne on hiljalleen muuttumassa, sillä FSC-puun tarve kasvaa ja ottaa jalansijaa myös mekaanisissa tuotteissa.

UPM:n yksityispuukaupan johtaja Janne Kiiliäinen ei pidä muutosta radikaalina, mutta kuitenkin.

”Sekä PEFC- että FSC-puuta tarvitaan, mutta FSC-puun osuutta haluamme lisätä.”

Kiiliäinen ei puhu niukkuudesta, mutta koska FSC-puuta on tarjolla PEFC-puuta vähemmän, niin FSC-puulle on tilausta.

UPM tarjoaa ryhmäsertifiointia sopimusasiakkailleen. Kiiliäinen ei kerro hehtaarirajoja, mutta pyrkimys on saada mukaan selvästi keskivertoa isompia metsänomistajia.

”Puukaupassa maksetaan FSC-lisää, mutta sen euromäärää en lähde sanomaan.”

FSC:tä tarvitaan yksityismetsistä

Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen on samoilla linjoilla.

”FSC on ollut tasaisessa nousussa jo pitkään, vaikkakaan erityistä uutta nostetta ei ole. Jotta markkinoiden kysyntään voidaan vastata, niin FSC-puuta tarvitaan myös yksityismetsistä.”

Partasen mukaan on asiakkaita, jotka vaativat FSC-sertifikaattia, ja on asiakkaita, jotka ovat tyytyväisiä PEFC:hen. Ja on myös asiakkaita, jotka eivät vaadi sertifikaattia ollenkaan.

”Tuntuma on, että myös mekaanisella puolella FSC-kyselyjä tulee aiempaa enemmän.”

Stora Enso tarjoaa ryhmäsertifiointia vähintään 50 metsähehtaarin omistajille. FSC-lisä vaihtelee eurosta lähelle kahta euroa kuutiolle.

Ei hintaa, mutta menekkiä

Pölkky Oy on hankkinut sahatavaralleen FSC-sertifikaatin, vaikkakin metsäjohtaja Jani Jaakkolan mukaan hyvässä markkinatilanteessa FSC:llä ei ole erityistä painoarvoa.

”Mutta tämä suhdanne ei kestä ikuisesti, ja huonommassa markkinassa tietyillä markkinoilla puun alkuperä vaikuttaa.”

”Tietyt markkinat” ovat etenkin Britanniaan ja ylipäätään Länsi-Eurooppaan vietävät pitkälle jalostetut tuotteet, jotka menevät suoraan rautakauppojen vähittäismyyntiin. Kyselyjä on myös muista maanosista.

Pohjois-Suomessa FSC-puuta saa Kemijärven ja Sallan yhteismetsistä. Pölkky ei kuitenkaan maksa FSC-lisää.

”Olemme kiinnostuneita kaikesta FSC-puusta, mutta emme ole suositelleet sitä metsänomistajille. Ongelma on, että FSC-sertifiointi maksaa, mutta markkinoilla siitä ei saa yhtään kovempaa hintaa.”

Yhdistykset tuntevat haasteen

Metsänhoitoyhdistykset tarjoavat jäsenilleen automaattisesti PEFC-sertifikaatin, mutta FSC-sertifiointia ei ole minkään yhdistyksen valikoimassa.

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola myöntää, että FSC haastaa metsänhoitoyhdistyksiä.

”MTK on selvityttänyt eri vaihtoehtoja, ja jokainen yhdistys tekee päätökset itsenäisesti.”

Tiirola muistuttaa, että FSC:tä ei ole suunniteltu pienmetsänomistukseen ja ongelma kiteytyy kustannuksiin.

”Yhdistykset joutuisivat tilanteeseen, jossa toisten jäsenten FSC-sertifikaattia tuettaisiin toisten jäsenten rahoilla.”

Riittääkö euro?

FSC:n merkittävin ero PEFC-sertifikaattiin on, että viisi prosenttia pinta-alasta pitää jättää käytön ulkopuolelle. Aapasuoalueilta löytyy helpostikin viisi prosenttia kitumaarämeitä, mikä osaltaan selittää, että pohjoisen isoja yhteismetsiä on FSC:ssä.

Mikäli metsätila on kauttaaltaan hyvätuottoista metsämaata, niin laskelma on hankala. Jos sadan hehtaarin tila tuottaa myytävää keskimäärin neljäsataa kuutiota vuodessa ja jos sertifiointi leikkaa siitä viisi prosenttia, voi vuodessa myydä 20 kuutiota vähemmän, eli vain 380 kuutiota.

Jos FSC-lisä on euron kuutiolle, se tekee vuodessa 380 euroa, jonka pitäisi riittää korvaamaan myymättä jääneen 20 kuution tulonmenetys. 19 euroa kuutiolle ei ole erityisen hyvä hinta.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Puukauppa Puukauppa

Kuvat