Haastattelu | Kolmannen polven Tolppa otti ohjat

Euroopan suurimman puunkorjuuyrityksen Metsäkonepalvelun toimitus­johtajaksi ryhtynyt Teemu Tolppa haluaa elvyttää metsäalan yhteishenkeä.

Teemu Tolpan mielestä tilanne metsäkonealalla ei välttämättä ole niin synkkä kuin ala on itse antanut ymmärtää. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Kun Teemu Tolppa huhtikuun alussa siirtyi Metsäkonepalvelun johtoon, hänestä tuli yrityksen toimitusjohtaja kolmannessa polvessa. Isoisä Tauno perusti Metsäkonepalvelun vuonna 1970. Teemun isän Timon aikana Metsäkonepalvelu ulotti toimintansa Ruotsiin, mistä nykyisin kertyy vajaa kolmannes liikevaihdosta.

Teemu pyöri isänsä mukana konehallilla jo ennen kouluikää, mutta suvun konefirmassa työskentely ei pitkään aikaan ollut miehen suunnitelmissa.

Nuorena Teemu Tolppa hakeutui it-alan opintoihin, mutta kun tuli valmistumisen aika, it-kupla oli puhjennut eikä ammattikoulupohjalta ollut asiaa nettinörtin hommiin. Oppi on sittemmin ollut valttia tietoteknisemmiksi käyneiden metsäkoneiden parissa.

Varusmiespalveluksen jälkeen Tolppa mietti armeijauraakin, mutta ajatus sotakorkeakoulu­opinnoista ja toimistotöistä ei innostanut.

Askeleen kohti metsää Tolppa otti 2005 hakeutuessaan hakkuukoneenkuljettajakurssille. Siitä alkaen hän on ollut perheen firmassa töissä, ensin konetta ajamassa, sittemmin konttorilla.

Viime vuonna hän jättäytyi sapattivapaalle miettiäkseen vielä kerran, mitä isona alkaisi. Sitten kohtalo puuttui peliin ja Metsäkonepalvelun toimitusjohtajan työsuhde päättyi ”suunniteltua aikaisemmin.” Niinpä Tolppa, joka pitkään oli yrittänyt väistellä perheen firmaa ja konttorihommia, valittiin Metsäkonepalvelun uudeksi toimitusjohtajaksi.

Liikaakin synkistelyä

Tämän haastattelun jälkeen Tolppa lähti neuvottelemaan urakointisopimuksista. Metsälehden taannoinen kysely (Metsälehti 3/22) osoitti, että moni yrittäjä kokee neuvottelut metsäyhtiöiden saneluna. Tolppa ei täysin jaa tätä käsitystä.

”Yrityksen iso koko ei sinällään auta meitä neuvotteluissa, mutta tarkka talousseurantamme on valttia. Omia näkemyksiä on helpompi perustella, kun on tarkkaa dataa tukena. Ilmaiseksi ei toki ole mitään jaossa.”

Rajusti kallistunut polttoaine on syventänyt monien koneyritysten ahdinkoa, eivätkä sopimusten polttoaineklausuulit täysin puskuroi äkillisiä kustannusnousuja. Tolppa ei silti moiti, vaan pikemminkin kiittelee urakanantajia.

”Asiakkaamme ovat reagoineet tilanteeseen vähintään yhtä nopeasti kuin me itse.”

Hänen mielestään ala on saattanut antaa tilanteesta liiankin synkän kuvan.

”Metsäkonealalla on ehkä vähän vanhaa jätkähenkeä, ettei missään nähdä mitään hyvää. Mutta ei se niin mustavalkoista ole. Eivät metsäyhtiöt halua meitä nälkään tappaa.”

Hänen mukaansa alalla pärjäävät nyt ne, jotka ovat osanneet hinnoitella palvelunsa oikein.

Alan hukattu yhteishenki

Tolppa on mukana Koneyrittäjien liiton metsävaliokunnassa ja hallituksessa. Lisäksi hän on Suomen metsäkeskuksen johtokunnan jäsen.

Tolppa suree metsäalan ilmapiirin huononemista. Kun hän tuli alalle, vallitsi metsäalalla tyheistön kulttuuri, jota hän kuvaa ”savottahengeksi”. Nyt henki on huonontunut ja väki on kireää ja huonotuulista.

”Tämä on seurausta alati kiristyvistä tuottavuusvaatimuksista ja metsäväen osakseen saamasta julkisesta, paljolti perusteettomasta ryöpyttämisestä. Metsäihmisten turhautuminen ei varmasti edistä ympäristötavoitteiden toteutumista.”

Tolppa toivoo, että yhteishenki löydettäisiin uudelleen.

”Metsä on kuitenkin monin tavoin upea työympäristö ja puu hieno materiaali.”

Hän pelkää, että huono ilmapiiri vaikeuttaa entisestään uuden työvoiman saamista ja pysymistä metsätöissä.

”Ensin pitäisi varmistaa, että alalla on riittävästi pitovoimaa, jotta tulokkaat eivät lähde muihin töihin. Vasta sen jälkeen kannattaisi miettiä metsäalan vetovoimaa.”

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Tekniikka Tekniikka

Keskustelut