Ladataan...
Keski-Suomen riistaneuvosto vastaa: Hirvikantatavoitteiden nostolla varaudutaan petojen runsastumiseen
Riistahallintolain valuvioista valittajien kannattaa muistaa, että pyyntilupien hakemisesta ja niiden käyttämisestä päättävät hirviä metsästävät seurat ja -seurueet. Riistaneuvostolla tai sen puheenjohtajistolla ei ole asiassa päätäntävaltaa, Keski-Suomen riistaneuvoston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja kirjoittavat.
Tilaajille
Kun kaikkia elukoita hallinnoi yhteiskunta, eikö lähtökohtaisesti esim. koiravahingot tai taimikkotuhot kuuluisi korvata täysimääräisesti vahingon kärsijöille yhteiskunnan varoista? Olkoon sitten enempi tai vähempi tuholaisia, vastuu määrän säädöstä kuuluu omistajalle. Velvoitetta ei voi olla muilla.
Mitä enemmän on ruokaa eli hirviä ja kauriita, sitä paremmin sudet ja pedot lisääntyy. Sitten kun tämä petojen luonnoton ruokareservi loppuu niin ollaan todellisissa ongelmissa. Nälkäiset susilaumat joutuu etsimään sitten muuta ruokaa kotieläimistä , ja suurempi riski ne on ihmisillekin silloin.
”Hirvikantatavoiteiden nostolla varaudutaan petojen runsastumiseen…” ja perään: ” Riistahallinnon valuvioista valittajien kannattaa muistaa, että pyyntilupien hakemisesta ja niiden käyttämisestä päättävät hirviä metsästävät seurat…”
Eikö näiden kahden asian kesken paista jo pitkään jatkettu hävytön ristiriita?
Ei mitään ristiriitaa. Jos paikallisesti ollaan erimieltä yleisistä tavoitteista, voidaan toimia toisin. Kyse on vain suosituksista. Petojen vaikutus on kuitenkin otettava muun luontaisen poistuman ohella huomioon , kun tavoitteita laaditaan. Taisi olla petojen, liikenteen ja luonnollisen kuoleman osuus laskentakaavassa noin 0,75 yksilöä /1000ha/vuosi. Petojen lisääntyessä luku luonnollisesti kasvaa.
Siis hirvikantatavoitteita nostetaan kun että lisääntyville pedoille riittää syötävää. Hirvitihentymien taimikkovahingoille levitetään käsiään ja petojen tappamille koti-eläimille ja koirille naureskellaan?
Ja seurat ovat kyvyttömiä kannanhallintoihin!!?
Eipä ne vahingot naurata. Halu olisi hoitaa asiat kuntoon ,mutta valtiovallan kädettömyys petopolitiikassa sotkee suunnitelmat. No.. .,kun seisoo keskellä lahkeita eikä tee mitään , ei tee myöskään virkavirhettä.
Isäni äidinisä, joka oli syntynyt 14.5.1848 ja joka asui koko ikänsä metsäisellä maaseudulla, oli pitkän elämänsä aikana nähnyt yhden (1) hirven. Se oli uinut muutamakilometrisen järvenselän yli suoraan kohti. Hän otti veneensä ja meloskeli hirveä vastaan ja leikkasi kaulavaltimot puukolla auki. Hirvi oli kaatunut kuolleena ihan rannan tuntumaan kalliolle. Tämä pappa oli kertonut isälleni, että susia ja karhuja oli näkynyt vähän väliä ja ne olivat tappaneet kaikki hirvet. Pappa oli perheineen lehmipaimenena (talossa oli ollut kolmisenkymmentä lehmää) kesäkauden, muuten sudet ja karhut olisivat ne syöneet. Maidosta oli valmistettu isoihin astioihin talvipiimää. Seuraava hirvihavainto onkin sitten viidenkymmenen vuoden päästä, kun isäni oli serkkunsa kanssa koulumatkalla huomannut lumessa hirvenjäljet. Siitäkin otettiin lihat talteen. Siihen aikaan hirvi oli haitta- eli vahinkoeläin, joka tapettiin aina tavattaessa. Pihapiiriin tulleista susista tehtiin turkkeja (isänisälläkin oli sellainen).
Samalla tavalla ne petojen ruuaksi kasvatettavat hirvet aiheuttavat metsävahinkoja. Metsästettävien hirvien määrää on vähennettävä kun pedot ottavat osansa muuten vahingot lisääntyvät.
Hyvä ja asiallinen kirjoitus, toisin kun päätoimittajan hirviviha, mikä alkaa jo liian selvästi näkymään esim. pääkirjoituksissa.