Kysy asiantuntijalta – milloin harvennan tuppaat? - Metsälehti

Metsäkuvio on uudistettu sekametsäksi istuttamalla kuusen taimia ja kylvämällä mäntyä. Nyt kuuset ovat miehen mittaisia, männyt yltävät vyötärölle. Perinteisesti olen harventanut kylvötuppaat vasta 3–4 metrin mittaisina, kun hirvivaara alkaa olla ohi. Malli on toiminut. Kannattaako tässäkin tapauksessa harventaa tuppaat vasta, kun hirvistä ei enää ole vaaraa?

Hirven toiseksi mieluisinta ravintoa ovat ruohokasvien jälkeen pihlaja, paju, haapa ja kataja. Valtaosa männiköiden hirvituhoista syntyy talvella, jolloin vaarassa ovat 1–3-metriset lehtipuiden seassa kasvavat männyt. Hirvien talvilaidunalueilla lehtipuut kannattaa tämän vuoksi perata vähiin mahdollisimman varhain.

Kylvötuppaiden harvennus suositellaan kasvua ja laatua ajatellen tehtäväksi mahdollisimman varhain, jolloin kasvamaan jätetään vain paras taimi. Mikäli hirvet ovat ongelmana, on parempi hajottaa taimituppaat vasta 3–5-metrisinä. Jos taimia käsitellään alkuvuosina karkotteilla (Trico), voisi kasvamaan jätettävän valiotaimen pahimmat kilpailijat katkaista.

Ruotsalaiset ovat suosineet kuusi-mäntysekametsiä keskiviljavilla kasvupaikoilla 1960-luvulta lähtien. Bengt Jonssonin perustamat kokeet osoittivat kuusen ja männyn tuottavan yhdessä enemmän puuta kuin sama pinta-ala puhtaina metsikköinä. Hänen mukaansa kuusen pituuskasvu kiihtyi ja männyn hidastui istutetussa sekametsässä. Etukasvuiseksi kehittynyt mänty keskitti valokilpailun puutteessa kasvuaan rungon paksuuteen ja oksiin. Kuuset olivat vielä neljänkymmenen vuoden iällä selvästi mäntyjä pienempiä.

Se, miten takamatkalta startanneet kylvömännyt pärjäävät mätästettyyn maahan samaan aikaan istutettujen nykypäivän superkuusten kanssa, jää nähtäväksi. Mutta kirveellähän puille on ennenkin tilaa löytynyt. Suomalaistutkimukset keskittyivät neljä vuosikymmentä sitten kuusen ja luontaisesti syntyneen koivun sekakasvatukseen.

Kirjoittaja on maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja emeritusprofessori