Minkä tahansa kokoisen tekopesän tai pöntön ripustamiseen vaaditaan maanomistajan lupa. Usein etenkin tekopesiin sellainen myös pyydetään, sillä monesti puuta joudutaan vahingoittamaan pesää kiinnitettäessä. Valitettavasti myös luvatta laitettuja tekopesiä on puukauppatilanteissa tullut vastaan.
Luonnonsuojelulaki on tehty suojelemaan lintujen pesintää ja toistuvasti käytössä olevia pesäpaikkoja. Se ei tee eroa tekopesän ja linnun rakentaman pesän välille. Se ei myöskään ota kantaa siihen, onko tekopesä alun alkaen ollut luvallinen. Ratkaisevaa on, onko lintu ottanut pesän käyttöönsä.
”Varsinkin jos puhutaan suurista petolinnuista, tekopesän pitää olla otettu joskus käyttöön. Pesäthän ovat luonnostaankin silloin tällöin tyhjiä pitkiäkin aikoja, mutta se ei vielä tarkoita, että pesimäpaikka olisi menetetty. Jos tekopesä tai pönttö ei ole koskaan ollut käytössä, pesäpaikkaa ei periaatteessa ole syntynyt”, selventää Lupa- ja valvontaviraston luonnonsuojeluasiantuntija Markus Keskitalo.
Korvausmahdollisuus vaihtelee
Tekopesiä rakennetaan turvaamaan uhanalaisten ja toistuvasti samoja pesiä käyttävien lajien pesintää. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi sääksi, meri- ja maakotka sekä monet haukat. Jos tekopesä on otettu käyttöön, Luonnonsuojelulaki turvaa pesäpuun ja pesimärauhan.
”Pesimärauhan häiritseminen on suoraan lintudirektiivissä kielletty. Jos ja kun on tiedossa, että käsittelyalueella on joku uhanalainen tai toistuvasti samaa pesäpaikkaa käyttävä laji, pesintä pitää käsittelyajassa huomioida pesimäaikaan”, Keskitalo ohjeistaa.
Pesäpuuta ei saa kaataa eikä pesän kelpoisuutta seuraaviin pesintöihin vaarantaa. Tämä tarkoittaa, että pesäpuun lisäksi pesäpaikka on suojeltu ja pesäpuun ympärille säästetään puustoa suojaksi. Pesän suojavyöhyke kaikilla suurpetolinnuilla on 50 metriä.
Metsänomistajalle pesästä koituu väistämättä taloudellisia menetyksiä etenkin päätehakkuissa. Jo tästäkin syystä luvattomat tekopesät ovat harmillisia. Pystyyn voi jäädä tuhansien eurojen arvosta puuta.
Luonnonsuojelulaki velvoittaa valtion korvaamaan sääksestä sekä maa- ja merikotkasta merkittävää taloudellista haittaa metsätaloudelle aiheuttavat menetykset. Jos elinympäristön hakkuuarvo on yli 3 000 euroa tai yli neljä prosenttia tilan hakkuuarvosta, se katsotaan merkittäväksi. Muista linnuista aiheutuvia taloudellisia menetyksiä ei ole laissa määrätty.
Metso-rahat ovat tärkeä apuväline menetettyjen tulojen korvauksessa. Kaikki pesäpaikat eivät kuitenkaan Metson kriteerejä täytä.
Häiriövyöhykkeellä metsänhoitokin on kielletty
Herkästi häiriintyvien lajien pesien ympärille jätetään pesimäaikaan häiriövyöhyke, jonka leveys vaihtelee lajeittain. Esimerkiksi sääksellä ja merikotkalla pesintää turvaava häiriövyöhyke on 500 metriä ja maakotkalla kilometrin. Häiriövyöhykkeellä kaikki metsätaloustoimet on pesimäaikaan kielletty, siis myös esimerkiksi metsänhoito ja puun lastaus.
”Jos tekopesä on käyttökelpoinen ja sitä on käytetty mutta se ei juuri nyt ole käytössä ja tästä on asiantuntijan tietoa olemassa, silloin voidaan joustaa pesimäajan rajoituksista.”
Lupa- ja valvontaviraston asiantuntija pystyy myös tapauskohtaisesti antamaan ohjeistusta liittyen pesimäaikaan tai häiriövyöhykkeeseen. Esimerkiksi istutukseen sääksen pesää ympäröivällä häiriövyöhykkeellä saattaa saada luvan pesimäaikaankin.
”Siinä on paljon sellaista soviteltavaa. Täytyy vain toivoa, että asiantuntemusta ja resurssia riittää. Se vaatii lajituntemusta, jotta pystyy arvioimaan, milloin voidaan riittävän pienellä riskillä mennä tekemään sinne.”
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Onko tekopesän tekeminen metsään mahdollista ilman metsänomistajan lupaa? Entä pöllön pöntön laittaminen.