Ladataan...
Luontopaneelin vastine Seppo Vuokon kirjoitukseen: Luontokato on yhä käännettävissä
Luontokatoraportin tärkein viesti on, että pitkäjänteisillä lisätoimilla luonnon tila voidaan saada paranemaan ja luontostrategian tavoitteet saavuttaa, Suomen Luontopaneelin puheenjohtajisto kirjoittaa.
Tilaajille
Luontopaneelin näkemys on suurelta osin kovin kapea.
Siinä ei ollenkaan oteta huomioon hyönteis- ja eläinkuntaan vaikuttavaa tutkitusti todettua vakavaa hormonihäirintää, josta mm. alan pioneeritutkija prof. Shanna Sawn julkaisi kev. 2022 vakavan kirjan ”Count Down”.
Hormonihäirintä on suurin syy nykyiseen vauvapulaamme, miesten heikkoon ja heikkenevään sukuviettiin ja onnettomaan seprman laatuumme.
1950-luvun terveissä miehissä oli järjestään sperm count yli 200 milj. kpl/ml, nyt jäädään jo alle 40 milj. Lisäksi n. 20 %:lla on alle 15 milj, jolla naista ei enää saada raskaaksi. Alle 15 milj. miehillä on lisäksi 60 % suurempi mahdollisuus joutua sairaalahoitoon minkä syyn takia vaan kuin yli 40 milj. miehilllä.
Eläinkunnassa tilanne on yhtä vakava.
Luontopaneli ei käsittele hirvieläinten lajituhovaikutuksia mitenkään eikä myöskään keskilämpötilan nousun vaikutuksia.
Myös valo- ja äänisaasteen luontohäirintä jätetään käsittelemättä.
Renkaista, asfaltista, teollisuudesta, sairaaloista, maataloudesta, hiilen poltosta ja tehtaista leviävät kemikaalit ja raskasmetallit sekä myrkyt aiheuttavat koko ajan lajikatoa.
Jos istuttaisimme 20 milj. km2 metsää metsänhävitysalueille (joita 50 milj. km2), ilmastonmuutosjo alkaisi peruuttaa. Se maksaisi alle miljardin kun ilmaston muutos maksaa nykyään jo yli miljardin/v.
Hyvällä metsänhoidolla voisimme vielä kiihdyttää paljon jo olemassa olevien metsien hiilen sidontaa.
Lainaus kirjoituksesta ”Kirjoituksessa väitetään myös, ettei luontokadon olemassaoloa ole tutkimuksin osoitettu. Luontokato eli luonnon köyhtyminen tarkoittaa luonnonvaraisen elämän hiipumista maapallolta ihmistoiminnan seurauksena.”
Seppo Vuokko tarkoittaa vastineessaan ettei Suomessa ole luontokatoa. Miksi Luontopaneeli ei ota kantaa Suomen luontokatoon? Puhuu vain maailman luontokadosta.
Lainaus ”””Suomen viimeisin uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2019, ja sen mukaan 11,9 prosenttia Suomen arvioiduista lajeista on uhanalaisia, eli niillä on vähintään korkea todennäköisyys hävitä Suomesta.
Viimeisimmässä uhanalaisuusarviossa 109 metsälajilla havaittiin myönteistä ja 140 lajilla kielteistä kehitystä, eli tosiasiassa uhanalaisuus on metsissä merkittävästi lisääntynyt.”””
Suomessa lajien uhanalaisuus on pysynyt samana jo 30 vuotta noin 10%:ssa. Viimeisessä Punaisessa kirjassa 2019 oli tiehämmällä kammalla haettu 1000 lajia enemmän arviointiin kuin edellisessä, joista tietenkin löytyy enemmän uhanalaisia. Siitä tuo nousu vaivaiset 40 lajia enemmän kielteistä kuin myönteistä kehitystä verrattuna edelliseen Punaiseen kirjaan 2010.
Yhtään lajia ei ole kadonnut viimeisten 40 vuoden aikana metsätalouden vuoksi, sillä nämä kadonnet 6 lajia (hammasleukakääpiäinen Ahvenanmaalta, tammikairo ja täplähaiskiainen Turun Ruissalosta ja tammihiiri) ovat lehtojen tulokaslajeja toisenlaisesta ilmastosta, jotka siellä ovat elinvoimaisia, mutta Suomen luonnossa eivät menesty.
Lainaus ”””Metsätalous on Suomen suurin luontokadon aiheuttaja. Se on ensisijainen syy 733 lajin uhanalaisuudelle ja yksi uhka 1 420 lajille.”””
Kaikista Suomen uhanalaista 2667 lajista 2330 lajia on jo Suomen luonnon hoidossa metsälain ja sertifikaattien mukaan hakkuiden ja metsien käsittelyn ulkopuolella seuraavasti: perinneympäritöissä 650 lajia (800 uhanalaiselle lajille uhka on Suomen luonto umpeen kasvamalla aukeat alueet, joka on Suomen luonnon tehtävä), lehdoissa 377, harjumetsissä 75, paahderinteissä 58, paloalueilla 25, soilla 120, vesissä 156, rannoilla 283, kallioilla 298 ja tunturipaljakoilla 309.
Näillä pienalaisilla alueilla 1..3 % pinta-alasta yhteensä on 2330 uhanalaista lajia, jotka ovat olleet jo vuosikymmeniä Suomen luonnon hellässä hoidossa ja ovat edelleen uhanalaisia. Eikä mitään parannusta ole tapahtunut vuosikymmeniin.
Suomen luonto on suurin uhkatekijä n. 800 lajille umpeenkasvamisen vuoksi ja lisäksi uhka kaikille toisenlaisen ilmaston lajeille, jotka sinnittelevät uhanalaisina Suomen akarassa ilmastossa koskaan runsastumasta.
Talousmetsien uhanalaisia lajeja, joissa mukana vanhat metsätkin, on sitten n. 330. Näistä 330 lajista suurin osa on lahopuuriippuvaisia ja ovat joko pienen populaation lajeja tai toisenlaisen ilmaston lajeja, joille vanhojen metsien lisäsuojelu ei tuota mitään tulosta.
Lahopuusta riippuvaisia lajeja on Suomessa n. 5000, joista vain 5% eli 250 kpl on uhanalaisia eli viime vuosikymmeninä lahopuutakin on ollut ihan kiitettävästi 95%:lle lajeista.
Sitten vielä luontotyyppikadosta. Ei kai kukaan tervejärkinen ala väittää että 70% tuoreista kankaista on uhanalaisia, kun siellä ei ole riittävästi lahopuuta (jota kuitenkin ollut) ja niitä on puolet koko Suomen metsäalasta tai että kuivat kankaat ovat uhanalaisia, kun ne ovat typpilaskeuman vuoksi nostamassa luokkaansa parempaan luokkaan kuivahkot kankaat.
Suomessa ei ole ollut viimeisten 50 vuoden aikana luonto-eikä lajikatoa.
Jo koulun biologian tunnilla opetetaan, että luonto muuttuu koko ajan. Nykyään luonto on monimuotoisempi ja lajeja on enemmän kuin esimerkiksi heti jääkauden jälkeen. Minulle on jäänyt epäselväksi, vaikka luin luontokatoraportin, että mihin tilaan tässä pitäisi nyt ennallistaa luonto? Oltiinko kaskiviljelyn aikana ihannetilassa, koska raportin mukaan yleisimmät metsien ennallistamismenetelmät ovat metsän polttaminen, lahopuun tuottaminen ja puustorakenteen monipuolistaminen pienaukottamalla. Tuotahan kaskeamisessa juuri tehtiin. Muutenkin raportista puuttuvat konkreettiset esimerkit, jotka toisivat siihen edes vähän uskottavuutta, kuten mitä ovat järeiden puiden määrästä riippuvaiset lajit.
Luontopaneeli: ”Suomen luonnon tilasta kaikkiaan 68 prosenttia on hävitetty jo ennen vuotta 2000.”
Mikä mahtaa olla keski-eurooppalaisen valtion tilanne, jossa metsustä on hävitetty 50…90% rakentamisen tai maatalouden alta ja riittääkö sielläkin monimuotoisuuskehityksen suunnan muutos? Jos siis 95% on hävitetty, palauttaminen 94% hävitysasteeseen on hyvä saavutus samalla.
Jos saisimme vertailukelpoiset prosentit muista maista, voisimme arvioida tuloksia paremmin.
Luontopaneelin vastine eikä toiminta yleensäkään anna mitään vastausta luontomme suurimman uhkan, Ilmastonmuutoksen, torjuntaan. Suojelu johtaa vain ilmasto-ongelman pahenemiseen.
Metsien hakkaamattomuudesta seuraa päästöjen lisääntyminen ja arvokkaan raaka-aineen turmeltuminen.
Jyväskylän kaupungin ”suojelumetsät” ovat tästä valitettava esimerkki. Kirjanpainajat tuhoavat kuusikot, jotka lahotessaan lisäävät kasvihuonekaasupäästöjä. Koska uuden metsän synnystä suojelualueella ei huolehdita, niin menetetään se hiilen sidonta, joka tapahtuisi, jos kyseessä olisivat talousmetsät. Menetetään myös yhteyttämisprosessissa syntyvät aerosolihiukkaset, jotka toimiessaan pilvipisaroiden ytiminä lisäävät sadantaa ja poistavat maapalloa lämmittävää ilmakehän vesihöyryä. Menetetään myös paljon puusta saatavaa uusiutuvaa energiaa, joka joudutaan korvaamaan fossiilisilla. Menetetään myös mahdollisuus käyttää puuta pysyviin rakenteisiin ja korvata sillä päästöjä aiheuttavia betonia sekä terästä.
Meidän pitäisi käsitellä metsiämme niin, että niiden puuaineksesta poistuu mahdollisimman pieni määrä ilmakehään suorana hiililähteenä ilman mitään hyötykäyttöä. Tämä on vastuullista luontopolitiikka. Lisäksi meidän tulee tehostaa metsiemme kasvua. Silloin voimme korvata entistä enemmän fossiilisia päästöjä uusiutuvalla puulla sen eri käyttömuodoissa ja pitää maaseutu ja etenkin Itä-Suomenkin kunnolla asuttuina, mikä metsätalouden mahdollisesti hiipuessa, olisi mahdotonta
Nimerkki Timppa kirjoittaa näin: ”Luontopaneelin vastine eikä toiminta yleensäkään anna mitään vastausta luontomme suurimman uhkan, Ilmastonmuutoksen, torjuntaan.”
En tiedä missä pimennossa elät, mutta ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen on tutkimusta ja siitä tuotettua tietoa pilvin pimein sekä maa- että metsätalouden puolelle.
Ennen kuin kommentoi, olisi syytä avata vaikkapa esimerkiksi Tapion tuottama, monitieteellinen metsänhoidon suositukset ja sieltä ilmastonmuutososuus.
Myös Metsäkeskus, Suomen ympäristökeskus, luonnonvarakeskus sekä yliopistot ovat tätä tietoa tuottaneet niin ilmastonmuutoksen hillinnästä ja siihen sopeutumisesta kuten myös luontokadosta ja lajien uhanalaistumisesta.
On käsittämätöntä, kuinka moni impivaaralainen ei osaa lukea, vaan elelee denialismin pehmeässä, pimeässä kehdossa ja kaiken lisäksi heittäytyy oppositioon pelkkää tyhmyyttään ja avohakkaa ihan huvikseen metsänsä, kun uutta tutkimustietoa julkaistaan.
Täällä demonisoidaan taas avohakkuita, vaikka juuri ne yhdistettynä metsänjalostukseen ja hyvään metsänhoitoon ovat luoneet metsiimme nykyiset hiilivarastot ja hiilinielut. Ei niitä yleensä huvikseen tehdä, vaan siksi että tarvitaan rahaa tai metsä on lopettanut kasvunsa. Kts. lisää perusteita avohakkuille: metsanomistaja.blogspot.com.
Selitä saffe miten kuusikon kuoleminen ja alueen huono taimettuminen auttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Minä en ymmärrä.
Ainoa minkä ymmärrän on, että kasvattamalla kunnolla puuta saadaan sekä energiaa että fossiilisia korvaavia tuotteita kuten tuolla edellä kirjoitin.
Totta, että paljon on tietoa tuotettu. Mm sellaista, että kuivahkot kankaat ovat uhanalaisia. Eivät kankaamme ole minnekään häviämässä ellei niitä raivata tuulivoimaloiksi ja sähkölinjoiksi.. Toki ilmastonmuutos ja typpilaskeuma saattavat niitä rehevöittää, mutta sille ei yksittäinen metsänomistaja tai koko tiedemaailmakaan nykymenolla voi mitään.
En tiedä miten onnistuisin normaalilla metsätaloudella aiheuttamaan mitään luontokatoa. Sen sijaan tekemällä aukkoja olen mahdollistanut lukuisien pitkään maan alla piilotelleiden kasvien ilmaantumisen. Samoin olen aukkoja tekemällä mahdollistanut pölyttäjien lisääntymisen ja sitä kauttakin lisännyt luonnon monimuotoisuutta.
Kun suojelualueet ja sertifikaattien aiheuttamat rajoitteet ovat lisääntyneet, niin miten ihmeessä luonnon tila heikkenisi. En ymmärrä. Kuten nimim. Kurki tuolla edellä perusteli, ei metsätalous aiheuta mitään luontokatoa.
Lopuksi kiitos rohkaisevasta palautteesta. Mistähän sinä saffe olet tuon kirjoitustyylisi oppinut. Tuo palautteesi kertoo minulle, että olen oikeassa.
Otetaanpa esimerkki Luontopaneelin väärän tiedon levittämisestä.Radio Suomen päivässä perjantaina 8.12 noin klo 10.35 Janne Kotiaho väitti näin:”Meillä keskimäärin voi olla 100m3/ha kun puhutaan luonnontilaisista metsistä ja tällä hetkellä talousmetsissä on alle 5m3.Eli me ollaan viety 95% monimuotoisuudelle tärkeästä resurssista pois sieltä luonnosta.”
Kun toimittaja kauhisteli että ”95% kuulostaa ihan valtavalta määrältä.”Professori Kotiaho jatkoi että ”Sen takia tämä Suomen luontokokonaisuutena on kovin heikentynyt.”
Luontopaneelin puheenjohtaja voisi selventää milloin Suomen metsissä on ollut KESKIMÄÄRIN 100m3 lahopuuta/ha josta ”me” metsänomistajat olisimme sitten ”vieneet” 95%?
Korjaus edelliseen:Eli Professori Kotiahon väite alkoi:”Meillä keskimäärin voi olla 100m3/ha lahopuuta kun…”
Vielä lisäyksenä että Luontopaneelin puheenjohtaja voi esittää julkisuudessa tuommoisia väitteitä eikä yksikään tutkija uskalla/halua korjata niitä.Vaikuttaa siltä että Luontopaneelin tehtävä tuottaa luotettavaa tietoa päätösten perustaksi on väistynyt poliittisen vaikuttamishalun tieltä.
Keski-Suomessa metsässä, jonka merkittävät hakkuut aloitettiin n 1870, tehtiin halkopuiden hakkuu 1916-21 ”yli tilan”. Hakkuussa poistettiin mm ”kasvunsa lopettaneet puut”. Kertymä oli n 35 pinom3, siis n 20 kiintom3/ha. Omistaja oli sitä mieltä, että ostaja hakkaa liikaa. Kävi oikeutta Korkeinta oikeutta myöten, mutta hävisi. Eipä hän olisi noin riidellyt, jos olisi hakattu vain kuivasia. Tietysti on lahopuuta, joka ei kelpaa haloksi. Tällä kertaa varmaankaan ei oltu kovin tarkkoja, koska sota-ajan inflaatio oli nostanut puun markkinahinnan paljon sen yli, mitä ostaja maksoi isännälle. Tuskin siellä metsässä kuolleita puita oli ainakaan kaikki lahoimmatkin mukaan lukien yli 10 m3/ha, millaisia määriä nytkin paikoitellen löytyy.
Arvoisan Luontopaneelin jäsenten olisi syytä palata perusasioiden äärelle lukemalla edesmenneen kirjailijan ja metsänhoitajan Veikko Huovisen kirja ” Puukansan tarina” niin tulisi hiilen kierto nieluineen ja varastoineen, suomalaisen metsän floora ja fauna, sekä sukkessioteoria tutuksi eikä puhua päättömiä laji- ja luontokadosta. Ikimetsät lahoavat ja ovat näin päästölähteitä.
70-luvulla koulussa kerrottiin naalin hävinneen Suomen luonnosta metsästyksen seurauksena mutta niinpä vaan se ilmestynyt jälleen pohjoiseen puurajan yläpuolisille tunturi- ja vaara-alueille, toki kanta voisi olla vahvempi mutta se on palautunut kuitenkin Suomen luontoon pohjoismaisella yhteistyöllä suojelun ansiosta.
Suomalaisten luontosuhdetta kuvaa hyvin YLE:n luontoillassa esitetty kysymys; ”Miksi koivun latvat kasvavat maata kohti?”
Ei siis tunneta lumisateen seurauksena koivun latvaan muodostuvan lumikuorman vaikutusta, jonka seurauksena koivun latva painuu maata kohti rungon taipuessa luokille.
Samalla tasolla on tietämys metsänomistuksen jakautumisesta Suomessa, yksityiset ihmiset omistavat noin 60 prosenttia Suomen tuottavasta metsämaasta. Suomessa on noin 620 000 metsänomistajaa, kun mukaan lasketaan kaikki yli kahden hehtaarin tilojen omistajat, puolisot sekä yhtymien ja kuolinpesien osakkaat. Metsänomistajia on siis lähes 14 prosenttia kansasta. Silti puhutaan ”meidän metsistä” ikäänkuin valtio omistaisi kaikki metsät Suomessa.
Luontopaneeli kirjoitti Metsälehteen sovinnollisen vastineen. Sitten toisaalla eli uusimmassa Metsämakasiinissa sivulla 17 summataan Luontopaneelin uuden raportin sisältämiä ehdotuksia millä luontokato pysäytetään metsissä. Sieltä löytyy esimerkiksi ehdotuksia henkilökohtaisiksi hakkuukiintiöiksi ja avohakkuiden kielto suojelualueisiin rajautuvissa metsissä.
Luontopaneeli ei selvästikään vielä ole sisäistänyt metsänomistajien mielenmaisemaa: porkkanat otetaan vastaan oikein hyvin, mutta kepit hyvin huonosti.