Lestijärveläinen Matti Änäkkälä saa pysäköidä autonsa poikkeuksellisen hulppealle parkkipaikalle, kun hän suuntaa raivaussahoineen syksyn ennakkoraivaussavotalle. Noin hehtaarin laajuinen ”parkkipaikka” syntyi, kun Änäkkälän metsään pystytettiin hiljattain tuulivoimala.
”Tälle alueelle rakennettiin Suomen suurin tuulipuisto. Voimaloita on saman verran kuin Kannuksessa, 69 kappaletta, mutta teholtaan tämä on suurempi. Projekti kesti pitkään, sillä suunnittelu alkoi jo vuonna 2013.”
Kymppivoiman, Oulun Energian ja Kuopion Energian omistamassa tuulipuistossa osa myllyistä pyörii jo. Kun kaikki pyörivät, on tuulipuiston kapasiteetti 455 megawattia. Änäkkälän metsässä sijaitsevaa myllyä säädettiin vielä syyskuun loppupuolella käyttökuntoon.
Lestijärven kunta kuuluu Suomessa tuulivoimapioneereihin, joten myllyihin on totuttu osana maisemaa. Jakavat ne silti mielipiteitä edelleen.
”Minä suhtauduin alusta asti myönteisesti hankkeeseen. Olisihan sitä voinut vastustaakin, mutta rakentavat ne myllyt silti. Nyt myllystä saa kuitenkin ihan kohtuullisen korvauksen.”
Metsämaisema on toki muuttunut. Toisaalta hankkeet ovat tuoneet seudulle työtä ja toimeentuloa.
”Tämä oli ennen aikamoista erämaata, mutta nyt on hyvät ja kantavat tiet. Velipojan mailta tehtiin kalliomursketta näille teille.”
Pitkä ura metsävaltiolla
Änäkkälän ensimmäiselle, vuonna 1998 ostetulle metsäpalstalle mahtuukin tuulivoimaloiden myötä nykyaikaisen metsänomistuksen koko kirjo. Siinä missä tuulivoimala luo teollista vaikutelmaa, löytyy tilan keskeltä noin 30 hehtaarin laajuinen erämainen suojelualue. Muualla harjoitetaan aktiivisesti metsätaloutta.
”Rimpinevan metsäsaarekkeineen suojelin vapaaehtoisesti vuosituhannen vaihteessa. Samalla siellä tehtiin ennallistamista tukkimalla ojia.”
Näkemystä ja kokemusta Änäkkälällä riittää metsäasioihin, sillä hän teki yli neljäkymmenvuotisen uran valtion metsissä.
”Aloitin työt Metsähallituksen metsurina vuonna 1974 ja eläköidyin 2017. Metsä oli 1970-luvulla luonteva paikka työllistyä, ei asiaa silloin tarvinnut suuremmin miettiä. Töitä oli tarjolla.”
Uralle mahtuu oikeastaan koko kotimaisen metsätalouden kehityskaari.
”Alkuvaiheessa hakattiin paljon valtion vanhoja metsiä. Niistä oli saatu kuljetettua aiemmin puuta vain uittamalla, mutta kun metsäteitä rakennettiin, niin kuljetusmahdollisuudet paranivat ja hakkuut laajenivat.”
Suometsien monet vaiheet
Työ ei suinkaan ollut pelkkää hakkuutyötä, vaan siihen kuului myös suunnittelua. 1970-luku oli Keski-Pohjanmaalla vielä uudisojitusten aikaa.
”Pillarilla vedettiin oja-auraa ja risteyskohdista räjäytettiin maat. Alkuvaiheessa varmaan ojitettiin liiankin karuja soita, mutta tieto siitä, mitä kannattaa ojittaa, lisääntyi koko ajan. Ravinnekorttiin kirjattiin suokasvillisuus, jonka perusteella katsottiin, onko suo ojituskelpoinen.”
Tulostakin on syntynyt.
”Ojitetuilla alueilla on nyt paljon tukkimetsiä. Eihän näillä alueilla muuten olisikaan paljoa muuta kuin suota. Ilmakuvista muutoksen näkee hyvin.”
Metsähallituksen leivissä Änäkkälä ehti olla paitsi ojittamassa soita, myös ennallistamassa niitä. Vaikka hänen omissakin metsissään on tukittu ojia, suhtautuu Änäkkälä soiden suurimittaiseen ennallistamiseen hieman varauksella.
”En tiedä onko ennallistamisessa järkeä, sillä ojat kasvaisivat kyllä umpeen muutenkin. Rahkasammal valtaa ojat aika nopeasti. Antaa luonnon hoitaa.”
Kysymyksiä herättää myös se, että mihin malliin suot pitäisi ennallistaa. Soiden pohjasta löytyy yleensä suuria petäjiä, jotka turvevaippa on vuosisatojen saatossa peitellyt.
”Kukaan ei ole vielä ehdottanut, että ennallistetaan suo metsäksi”, Änäkkälä naurahtaa.
Mäntymetsien maita
Viime vuodet Änäkkälä on saanut keskittyä omien metsien hoitamiseen. Ennen eläkkeelle jäämistä hän osti vuonna 2014 vielä kaksi metsätilaa lisää, joten tekemistä riittää. Vaikka takana on pitkä ura metsurina, on kroppa edelleen hyvässä kunnossa. Jalka nousee varvikossa kepeästi ja risukko lakoaa ennakkoraivuulla tasaiseen tahtiin.
”Ainoastaan peukalo on kipeytynyt sen verran, että jouduin vaihtamaan Husqvarnan peukalokaasulla varustetun raivurin tähän Stihliin.”
Änäkkälä tekee edelleen kaikki metsänhoitotyöt itse, ainoastaan hakkuutyöt hän on jo jättänyt vähemmälle.
”Tämä on sellaista hyötyliikuntaa. Käyn nelisen tuntia päivässä raivaamassa. Tälle kuviolle on tulossa ensi talvena harvennushakkuu ja raivattavaa aluetta on pari hehtaaria.”
Keväällä ohjelmassa on istuttamista. Lestijärven karuhkoilla metsämaille mänty on selvä ykköspuulaji.
”Näillä ohutturpeisilla mailla naveromätästys on hyvä muokkausmenetelmä. Kun mättäässä sekoittuu kivennäis- ja turvemaa, niin siinä on huippupaikka taimelle kasvaa.”
Lokakuussa on kuitenkin edessä vielä mieleistä tekemistä metsässä hirvijahdin merkeissä. Sinne mukaan lähtee myös vuoden ikäinen norjanharmaahirvikoira.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Hyvä kommentti ennallistamisesta. Soiden määrä kasvaa luontaisesti koko ajan ja jos halutaan ennallistaa vähän kauemmas historiaan niin suo pitäisi kuivattaa mihin ojituksilla onkin pyritty.