Palveluiden kehittämisessä on tärkeää tietää kohderyhmän tavoitteet. Käynnissä oleva Metsänomistaja2020-tutkimus antaa eväitä palveluiden edelleen kehittämisen.
Menin paikan päälle Lapin Metsätalouspäiville uteliaana ja varmana siitä, että näiden päivien jälkeen olen taas paljon viisaampi metsäasioista. Mutta se olikin kuin hyppy syvään päähän heti sen jälkeen, kun on juuri ja juuri oppinut uimaan käsipohjaa.
Olimme tulleet jo edellisenä päivänä mummolaan eli isän ja äidin luo. Mukana oli myös poikani Mikko. Tällä reissulla minusta tulisi oikeasti metsänomistaja.
Pyysin metsäretkelle myös omat lapseni mukaan, koska heille ne metsät sitten hyvin todennäköisesti aikanaan siirtyvät. Metsätila on sukupolviasia ja sellaisena haluaisin sitä koko ajan kohdella.
Paljonko on hehtaari? Sitä ei kehtaa ääneen kysyä, ellei ole alle 12-vuotias. Netistähän sekin tieto löytyi kätevästi; hehtaari eli hehtoaari on 100 m x 100 m. Mutta mitä tarkoittaa hehtaari, kun se on piirretty suomalaiseen metsään?
Minnan kuudennessa blogissa metsäkaupat häämöttävät jo, mutta mieleen piirtyy huolia ja murheita metsänomistamiseen liittyen. Ja isää huolestuttaa pottumaan kohtalo.
Keväällä oli suuret aikeet. Piti suunnitella leimikkoa, tehdä luonnonmukaista hoitosuunnitelmaa, tutustua eläimiin joita metsässäni asustelee ja raivata viime kesänä kesken jäänyt taimikon raivaus. Ja mitä minä tein?
Taimikon varhaishoidon Kemera-tukien käytön määrä on tällä hetkellä vuotta vain 40 % kahden edellisen vuoden määristä ja se on metsän kehityksen kannalta ehkä tärkein työlaji. Onko pitkäjänteisen metsänhoidon kulttuuri menossa unholaan ja metsänhoidossakin siirrytään kvartaalitalouteen?
