Joukko keskipohjalaisia metsänomistajia vaatii ripeitä muutoksia nykyiseen hirvipolitiikkaan. He ovat kirjelmöineet asiasta maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahille. Kirjeessä esitetään konkreettisia muutoksia nykyiseen hirvikannan säätelyjärjestelmään.
”Hirvi on merkittävin tuhoeläin metsätalouden näkökulmasta. Kahdeksantoista prosenttia maamme mänty- ja koivutaimikoiden alasta on vaurioitunut hirvien takia. Hintalappu tuhoille on satoja miljoonia euroja ja tämä pitäisi myös tutkimuksen keinoin laskea”, sanoo kokkolalainen metsätalousyrittäjä Timo Lankila, yksi kirjeen allekirjoittajista.
Hän kertoo arvioineensa käytettävissä olevien julkisten lähteiden perusteella ylisuuren hirvikannan yhteiskunnalle vuosittain aiheuttamiksi suoriksi ja välillisiksi kustannuksiksi kaikkiaan noin 1,2 miljardia euroa.
Lankilan mukaan on ilmeistä, että nykyinen hirvikannan säätelyjärjestelmä on toimimaton ja maanomistajan näkökulmasta täysin epäoikeudenmukainen.
”Käytännössä metsästäjäkunta päättää hirvikannan tasosta maanomistajaa kuulematta ja mahdollisuus hirvenmetsästykseen on sosialisoitu tuhannen hehtaarin yhteisen alan vaatimuksella metsästysseuroille.”
Kolme käytännön toimenpide-ehdotusta
Metsänomistajat ehdottavat kolmea toimenpidettä tilanteen muuttamiseksi. Ensimmäiseksi tulisi käynnistää selvitystyö järjestelmän uudistamiseksi.
”Uudessa järjestelmässä tulee metsästysoikeuden haltijan eli maanomistajan voida päättää hirvikannan tasosta. Nykyinen käytäntö, missä metsästysoikeuden omistajaa kuullaan sidosryhmänä paikallisen riistaneuvoston taholta, ei ole oikeudenmukaisella tasolla”, toteaa Lankila.
Lisäksi kirjelmässä esitetään käynnistettäväksi tutkimusta ylisuuren hirvikannan aiheuttamasta kansantaloudellisesta vaikutuksesta, jossa huomioidaan muun muassa maa- ja metsätalouden sekä liikenteen vahingot ja lisääntyneet kustannukset.
Kolmanneksi esitetään, että Suomessa ryhdytään välittömästi valmistelemaan uusia ennakkoluulottomia tapoja hirvenmetsästyksen kohdistamiseksi vahinkoa aiheuttaviin yksilöihin sekä alueille, joilla hirvituhot ovat toistuvia.
Lankilan lisäksi kirjeen ovat allekirjoittaneet metsätalousyrittäjä, MMM Pertti Leskelä, metsänomistaja Markku Lento sekä metsätilallinen Mikko Lukkarila.
Metsänomistajien maa- ja metsätalousministerille lähettämä kirje kokonaisuudessaan:
Arvoisa rouva maa- ja metsätalousministeri
Hirvi on merkittävin tuhoeläin metsätalouden näkökulmasta. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) tulokset kertovat karua kieltään nykyisen hirvikannan säätelyjärjestelmän vaikutuksesta koko Suomen metsiin. VMI:n mukaan maassamme on satoja tuhansia hehtaareita hirvien vaurioittamaa metsää. 18% maamme mänty- ja koivutaimikoiden alasta on vaurioitunut. Vaurioiden ”hintalappu” maamme metsille on satoja miljoonia euroja ja tulisi tutkimuksen keinoin saada lasketuksi.
Ruotsissa tutkimusten mukaan hirvituhojen aiheuttama kasvutappio on 6,1 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kun tähän lisätään hirvituhojen aiheuttamat laatutappiot sekä alla mainitut metsänhoidolle aiheutuvat ongelmat, on todellinen kasvutappio huomattavasti suurempi.
Suomessa tällaista tutkimusta eli kokonaisvaikutuksen laskentaa ei ole tehty.
Metsätaloudessa aikajänteet ovat pitkiä ja metsikön alkuvaiheessa ratkaistaan metsän koko kiertoajan kasvupotentiaali. Näitä taimikkovaiheessa tapahtuvia vaurioita ei kyetä myöhemmässä vaiheessa enää korjaamaan.
Hirvituhot myös vähentävät metsänomistajien halua panostaa metsänhoitoon. Laajoilla alueilla taimikoiden kasvatus on riskialtista ja lähes toivotonta vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen toistuvien hirvituhojen vuoksi. Tällä seikalla on myös merkittävää vaikutusta maamme metsissä oleviin taimikonhoitorästeihin. Miksi metsänomistaja panostaisi laadukkaaseen metsänuudistamiseen ja taimikonhoitoon, kun todennäköisyys taimikon hirvituhoihin on erittäin suuri?
Hirvituhot aiheuttavat metsätaloudessa varsinaisten tuhojen lisäksi piilokustannuksia. Näitä muodostuu mm. kuusen viljelystä liian karuille maille ja taimikonhoidon lisääntyneistä kustannuksista ylimääräisten taimikon perkausten ja varsinaisen taimikonhoidon viivästyttämisestä hirvituhoriskin vuoksi. Lisäksi monenlaisia karkotteita levitetään ja aitoja rakennetaan taimikoiden suojaksi hirvituhoja vastaan. Em. seikoista muodostuu kasvutappioiden ja ylimääräisen työn muodossa merkittäviä kustannuksia, jotka lienevät varsinaisten tuhojen luokkaa ja jopa suuremmatkin. Myös nämä kustannukset tulee ottaa huomioon laskettaessa ylisuurena pidetyn hirvikannan vaikutuksia kansantaloudelle.
Luonnon kestokykyyn nähden liian suuri hirvikanta on myös uhka luonnon monimuotoisuudelle ja vähentää merkittävästi metsiemme kasvua ja kykyä toimia hiilinieluna eli hirvikannan koolla on myöskin suurta vaikutusta ilmastonmuutokseen. Hirvet vaurioittavat jo taimikkovaiheessa niissä olevaa lehtipuustoa köyhdyttäen näin luonnon monimuotoisuutta koko metsikön kiertoajan. Lisäksi hirvituhon uhka pakottaa metsänomistajat perkaamaan pienistä männyntaimikoista kaiken lehtipuuston tuhoja ehkäistäkseen. Tälläkin on vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen. Näistäkin seikoista löytyy runsaasti tutkittua tietoa. Hirvien syödessä taimikoita vajaatuottoisuuden rajamaille metsän kasvukyvystä menetetään erittäin merkittävä osa koko kiertoajan puitteissa ja monessa tapauksessa metsä joudutaan uudistamaan ennenaikaisesti metsikön heikon laadun ja kasvukyvyn vuoksi. Luonnon normaali ”kiertoviljely” kuusikosta koivikon kautta jälleen kuusikoksi on monin paikoin mahdotonta hirvituhoriskin vuoksi.
Kuten aiemmin todettiin, metsätaloudessa aikajänteet ovat vuosikymmenten mittaisia. Tänään tehtävien päätösten ja toimenpiteiden vaikutukset tulevat esille vasta seuraavien sukupolvien aikana. Metsänomistajalla pitää olla mahdollisuus ja motivaatio tuottaa hyvälaatuisia taimikoita tulevien sukupolvien tarpeisiin. VMI:n tulokset ja metsätaloudessa toimivien ihmisten kokemukset kertovat karua kieltään: Nykyinen hirvikannan säätelyjärjestelmä ei toimi.
Lain mukaan metsästysoikeus on maanomistajalla, mutta nykyjärjestelmällä hirvenmetsästyksestä on tullut jokamiehenoikeus. Käytännössä metsästäjäkunta päättää hirvikannan tasosta maanomistajaa kuulematta ja mahdollisuus hirvenmetsästykseen on ”sosialisoitu” 1000 hehtaarin yhteisen alan vaatimuksella metsästysseuroille. Tästä on hyvä esimerkki Pohjanmaan alueellisen riistaneuvoston taannoinen kokous, jossa riistaneuvosto päätti hirvikannan tasosta seuraavaksi kolmeksi vuodeksi vastoin maanomistajien, metsäkeskuksen ja Ely- keskuksen (Liikenne) näkemystä eli mentiin taas kerran saalis edellä muista vaikutuksista piittaamatta. Tämä käytäntö on jatkunut jo useita kolmen vuoden jaksoja, metsästysoikeuden omistajan ääni ei valitettavasti kuulu näissä pöydissä.
Liikenteessä tapahtuu vuosittain runsaasti hirvikolareita ja läheltä-piti tilanteita. Kolareiden määrä on suoraan verrannollinen hirvien määrään. Osa kolareista johtaa vakaviin loukkaantumisiin ja jopa kuolemiin. Tämä aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä kärsimystä, jota ei voi rahalla mitata. Hirvikolarin riski aiheuttaa myöskin pelkoa monissa autoilijoissa. Taloudelliset vaikutukset ovat myöskin merkittävät vakuutusyhtiöiden maksamina korvauksina. Muistettakoon, että nämäkin vahingot maksavat todellisuudessa tavalliset kansalaiset vakuutusmaksujen ja osin verojen muodossa. Liikennevahingoista löytyy tilastotietoa laskettaessa ylisuuren hirvikannan hintaa kansantaloudelle ja samoin kuin metsätaloudessa, myöskin liikenteessä käytetään runsaasti varoja vahinkojen ehkäisyyn (esim. hirviaidat). Nämäkin kustannukset on otettava huomioon laskennassa. Myöskin maataloudelle aiheutuu vahinkoja ylisuuresta hirvikannasta.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on kiinnittänyt huomiota raportissaan ylisuuren hirvikannan kansantaloudellisiin vaikutuksiin ja VMI:n johto on useaan otteeseen julkisuudessa todennut hirven olevan metsätalouden merkittävin tuhonaiheuttaja. Lisäksi maanomistajat ja maanomistajärjestöt ovat paikallisesti ja valtakunnallisestikin ilmaisseet tyytymättömyytensä nykyiseen hirvikannan säätelyjärjestelmään. Tästä huolimatta sama menettely jatkuu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen eli hirvikantaa pidetään kestämättömän korkealla tasolla ”vuokramiehen” eli metsästäjien toimesta. Metsästysseurojen maanomistajajäseniksi pääsee nykyisin varsin pienellä metsäpinta-alalla. Useissa metsästyseuroissa rajan on 10 ha, joka sekin hyvin vähäinen määrä voi olla jonkin muun perheenjäsenen omistuksessa. Tällainen harrastelupalsta on omistajalleen/haltijalleen kaikkea muuta kuin tulokseen tähtäävää metsätalouden harjoittamista varten. Tällä seikalla myös tehokkaasti ”sumutetaan” viranomaisia maanomistajien suuresta määrästä metsästysseurojen jäsenistössä. Varsinaisia metsätaloudesta merkittävän taloudellisen tuloksen saavia metsänomistajia lienee jäsenistöistä reilusti alle ¼. Näin ollen se joukko, jonka mailla hirvet elävät ja kasvavat, ja jotka kärsivät myös suurimmat vahingot, on aivan toinen kuin se joka korjaa hedelmät kohtuuttomasta hirvimäärästä.
Hirvi kuuluu Suomen luontoon ja luonto kestää hyvin kohtuullisen hirvikannan. Samoin metsästys on maassamme pitkät perinteet omaava harrastus, jota monet voivat harrastaa kohtuullisilla kustannuksilla. Metsästäjät ovat pääsääntöisesti vastuullisia, mutta vastuunkanto hirvikannan kohtuullisena pitämiseksi on syystä tai toisesta hämärtynyt ja aiheuttanut osin katastrofaalisia seurauksia.
Nykyisessä hirvikannan säätelyjärjestelmässä valta ja vastuu eivät kohtaa ja Järjestelmän toimimattomuus ilmenee yllä olevasta tekstistä. On jo korkea aika todeta valtiovallankin puolelta, että metsästyslain mukainen oikeus saaliiseen kuuluu maanomistajalle. Tämä tosiasia huomioon ottaen maanomistajalla on oltava merkittävämpi asema niissä pöydissä missä hirvikannan säätelystä päätetään. Tämän vuoksi ehdotamme seuraavia toimenpiteitä:
1. Käynnistetään välittömästi selvitystyö järjestelmän uudistamiseksi. Uudessa järjestelmässä tulee metsästysoikeuden haltijan (Maanomistajan) voida päättää hirvikannan tasosta. Nykyinen käytäntö missä metsästysoikeuden omistajaa kuullaan sidosryhmänä paikallisen riistaneuvoston taholta ei ole oikeudenmukaisella tasolla. Metsästysoikeuden omistajan tahtotila ei voi olla sidosryhmän vaan omistajan ääni.
2. Käynnistetään tutkimus ylisuuren hirvikannan aiheuttamasta kansantaloudellisesta vaikutuksesta, jossa huomioidaan maa- ja metsätalouden ja liikenteen ym. vahingot ja lisääntyneet kustannukset. Tällaisen tutkimuksen teko olisi nopeaa ja edullista, koska käytettävissä on yllä mainitusti valmis aineisto. Arvioiden mukaan nykyjärjestelmän aiheuttamat vahingot yhteiskunnalle ovat lähes 1,2 miljardi euroa vuosittain.
3. Ryhdytään välittömästi valmistelemaan uusia ennakkoluulottomia tapoja hirvenmetsästyksen kohdistamiseksi vahinkoa aiheuttaviin yksilöihin. Koska tiedossa on myös kokemuspohjaisesti vahinko alueet, niihin kohdistetaan merkittävästi suurempi määrä hirvilupia.
Näillä toimenpiteillä olisi nopea positiivinen vaikutus Suomen metsien kasvuun ja luonnon monimuotoisuuteen sekä maanomistajien oikeusturvaan, että myös turhiin liikennevahinkoihin jopa kuolemiin. Viime vuotena 1650 hirvikolaria ja 10 vuoden aikana kuollut 20 henkilöä sekä lukuisat loukkaantuneet ja vammautuneet. Näiden toimenpiteiden toteuttaminen ei aiheuttaisi valtiolle juurikaan kustannuksia vaan päin vastoin lisäisi tuloja.
Kokkolassa 17.5.2025
Timo Lankila, metsätalousteknikko,
metsätalousyrittäjä
Markku Lento, metsänomistaja
Mikko Lukkarila, maanviljelijä , metsätilallinen
Pertti Leskelä, MMM, metsätalousyrittäjä
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kannatetaan. Saisi jo loppua nuo Tricon levitykset.
Taustaksi sopii ainakin melko tuore Luonnonvarakeskuksen synteesiraportti vuodelta 2021: Hirvieläinten vaikutuksia yhteiskuntaan, elinkeinoihin ja ekosysteemiin.
Voiko toimitus kilauttaa Sarille ja kysyä, mitä mieltä hän asiasta on.