Mihin puuta, jos ei paperiksi?

Koronan myötä paperin alamäki näyttää kiihtyvän, samoin metsäteollisuuden rakennemuutoksen. Miten käy puun kysynnän?

MIstä kuitupuulle löytyy tulevaisuudessa käyttöä, jos paperin alamäki jatkuu. (Piirros: Olli Österberg)

Taloudessa havahduttiin kesälomien jälkeen paperin kysynnän romahtamiseen koronan seurauksena: muutaman prosentin tasaista vuosilaskua eläneen paperin kysyntäkäyrä kääntyi kevään ja kesän karanteeniaikoina kaksinumeroiseen syöksylaskuun. Talouselämä-lehti ennätti jo elokuun alussa ennakoimaan, että romahdus vie mukanaan suomalaisia paperitehtaita. Lehden mukaan sulkeminen uhkaa seuraavaksi erityisesti UPM:n Jämsän tehtaita sekä Stora Enson Kemin ja Anjalankosken tehtaita.

Tummat pilvet paperitehtaiden piippujen yllä tietävät huonoa tehdaspaikkakunnille ja kansantaloudelle, mutta pimentävätkö ne myös metsänomistajan taivaanrannan? Paperia ja kartonkia vietiin viime vuonna maailmalle seitsemän miljardin euron edestä, mikä oikeutti ykköstilaan Suomen vientitilastossa.

Mitä tapahtuu puun käytölle, jos metsäteollisuuden vanha syömähammas paperintuotanto kuluu tyngäksi ennakoitua nopeammin?

Ennätyshakkuita ei hetkeen rikota

Paperin alamäki on tiedetty metsäalalla jo pitkään ennen koronaa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat arvioivat metsäteollisuuden investointeja ja hakkuita käsittelevässä blogitekstissään viime vuoden marraskuussa seuraavasti: ” Ei vaadi uskaliaisuutta ennustaa, että Suomessa joudutaan jatkossakin sulkemaan paperikoneita kysynnän laskiessa.”

Mutta selluhan menestyy ja paperikoneita käännetään kartongille, vai kuinka? Korona-aikanakin joidenkin metsäteollisuuden tuotteiden kysyntä on kasvanut. Näinkin, mutta paperin koronaromahdus on muistutus siitä, ettei talous kulje suoraviivaisesti ja tuotantokapasiteettia myös poistuu metsäteollisuudesta sellun ja kartongin hyvästä vedosta huolimatta.

Viime vuosien sellusuunnitelmien yhteydessä julkisuudessa ehdittiin väläytellä jos jonkinlaisia miljoonalukemia tulevaisuuden puunkäyttömääristä. Koronakriisin ollessa vielä kesken on hankala arvioida, mikä on uusien tehdasinvestointien ja paperikoneiden todennäköisten alasajojen yhteisvaikutus puun kysyntään tulevaisuudessa.

”Ainakin lähivuodet näyttävät siltä, että vuoden 2018 hakkuumääriin ei ihan nopeasti palata”, sanoo Luken erikoistutkija Jari Viitanen.

Viitanen viittaa vuoteen 2018, sillä silloin Suomessa tehtiin kaikkien aikojen ennätyshakkuut. Ennätys on huomionarvoinen myös sen vuoksi, että se tehtiin, vaikka metsäteollisuuden ykkösnyrkin, paperin tuotanto oli ehtinyt olla tuolloin laskussa jo yli vuosikymmenen.

Korona ei välttämättä tuo puun käyttöön pitkäkestoisia seurauksia, jos maailma ei mene taudin myötä täysin uusiksi, arvioi konsulttiyritys Afryn (ent. Pöyry) asiantuntija Sami Pastila.

”Kyseessä on kuoppa, joka vaikuttaa puun kysyntään ja käyttöön Suomessa. Ei tämä silti mikään game changer ole puun käytön näkymille pitkällä aikavälillä”, Pastila sanoo.

Syynä ovat maailman megatrendit, jotka vahvistavat ajan mittaan suomalaisen puun kysyntää. Megatrendeillä tarkoitetaan muun muassa nettikaupan lisääntymistä, kaupungistumista, Aasian keskiluokan kasvua ja muovien korvaamista kuitupohjaisilla tuotteilla.

”Eihän sellun näkymät pitkässä juoksussa mitenkään huonot ole. Suomalainen pitkäkuituinen sellu on erinomaista raaka-ainetta muuhunkin kuin paperin tekemiseen”, Luken Viitanen kertoo.

Paperin alamäki ja kuusikuitu

Kolahtaako paperin koronaromahdus johonkin tiettyyn puutavaralajiin? Paperinvalmistukseen käytetään sellun lisäksi mekaanista massaa kuusikuitupuusta.

Kuusikuitupuuhun dramaattisempi vaikutus oli kuitenkin jo todennäköisesti metsäteollisuuden rakennemuutoksen alkaminen Voikkaan paperitehtaan sulkemisesta vuonna 2006. Kuusta käytetään myös selluksi ja lisäksi kartongin valmistuksessa tarvitaan mekaanista massaa, Afryn Pastila muistuttaa.

Luken Viitasen mukaan suuri kysymys on, taittuuko paperin alamäki edes hieman koronakriisin lopulta hellittäessä, vai jääkö alenema pysyväksi. Hänen mukaansa Keski-Euroopassa tapahtui koronakaranteenien myötä muutamassa kuukaudessa melkoinen digiloikka.

”Päivittäin kioskilta ostettavasta lehdestä on siirrytty suoraan sähköiseen lukemiseen. Osa ihmisistä palaa töihin toimistoihin ja paperin käyttö lisääntyy, mutta etätöitä on opittu tekemään. Paperin kysyntä tulee jatkossakin alas”, Viitanen sanoo.

Sahat ja niiden kilpailukyky

Lehmän hännän tavoin laskeneella paperintuotannolla on tehty rahaa, jolla metsäyhtiöt ovat rahoittaneet muutostaan sellun ja kartongin tuottajiksi sekä yrittäneet kehittää uusia tuotteita. Jo tehdyistä investoinneista huolimatta uudistumista vaativa kehitys ei pysähdy.

”Se on tiedossa, että tällä vuosikymmenellä on mittavia uudistuksia edessä monessa sellutehtaassa. Pitää investoida aika paljon, ja silloin mietitään varmasti, millä paikkakunnalla investointi kannattaa”, Viitanen sanoo.

Vaikka koronaromahduksen kärsinyt paperintuotanto ei enää auttaisikaan niin paljon muutoksen rahoittamisessa, metsäjättien talous on vakaalla pohjalla. Paperin murroksen alkaessa 2000-luvun alussa yhtiöiden tilanne oli paljon kriittisempi.

Puun käytölle vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin mekaaninen metsäteollisuus eli tukkipuun jalostaminen sahatavaraksi ja vaneriksi. Viitanen muistuttaa, että myös yksityisten sahojen on löydettävä kassavirtaa, jolla ne pystyvät uusiutumaan ja investoimaan.

”Jos suomalaiset eivät pysty uusimaan sahojaan, kilpailukykyä menetetään hyvin äkkiä seuraavan kymmenen vuoden aikana.”

Kysymys kotimaisen mekaanisen metsäteollisuuden kilpailukyvystä on jopa liian tuttu ja siihen vaikuttavat perustekijät puun hinnasta lähtien. Pastilan mukaan tukin käytön ja sahauksen näkökulmasta positiivista on, että CLT- ja LVL-puuelementtituotteet ovat parantaneet asemaansa puurakentamisessa.

”Niille sekä perussahatavaralle on hyvät kysyntänäkymät. Eivätkä puurakentamisen myönteiset ilmastovaikutukset pahasta ole kysynnän kannalta.”

Julkaistu Metsälehdessä 15/2020

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Tekniikka Tekniikka

Kuvat