Näinkin sen voisi tehdä

Eteläsuomalaiselle hakkuuaukolle istutettiin neljää puulajia. Maatakin muokattiin kolmella eri tavalla. Täsmämetsänhoito huomioi tarkemmin metsäkuvioiden sisäisen vaihtelun. Tulos on parempi niin metsätalouden, monimuotoisuuden kuin pelättävissä olevien metsätuhojen näkökulmasta.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Janne Miettinen ja Metsäkeskuksen Inna Salminen esittelivät täsmämetsänhoidon mallikohdetta Paimiossa. Täsmämetsänhoidolla haetaan metsänkasvatukseen lisää kestävyyttä ja monimuotoisuutta. (Kuvaaja: Seppo Samuli)
Luonnonvarakeskuksen tutkija Janne Miettinen ja Metsäkeskuksen Inna Salminen esittelivät täsmämetsänhoidon mallikohdetta Paimiossa. Täsmämetsänhoidolla haetaan metsänkasvatukseen lisää kestävyyttä ja monimuotoisuutta. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Ensivilkaisun perusteella maisema on tuiki tavallinen. Tällaisia 1–2 hehtaarin suuruisia hakkuuaukkoja tehdään Suomen metsiin vuosittain tuhansia.

Paimiossa Varsinais-Suomessa sijaitsevalla aukolla tavanomaista on kuitenkin vain sen koko. Kyseessä on täsmämetsänhoidon mallikohde, jossa metsänhoitotoimissa on vältetty tekemästä kaavamaisia massaratkaisuja.

Täsmämetsänhoidossa pyritään ottamaan metsän erityispiirteet aiempaa paremmin huomioon. Metsänuudistamisessa, taimikonhoidossa tai hakkuissa tehdään tarkasti kohdennettuja metsänhoitotoimenpiteitä.

Ne huomioivat metsäkuvion sisäisen vaihtelun, kuten kasvupaikan ravinteisuuserot ja muutokset kosteusoloissa.

”Loppuviimeksi tarkoitus on, että metsänhoito kehittyisi jonkin verran pienipiirteisemmäksi ja kohdennetummaksi kuin mitä se tällä hetkellä on”, kertoo projektipäällikkö Inna Salminen Suomen metsäkeskuksesta.

Metsäkuvion kokonaispinta-ala säilyy samanlaisena, mutta tavoite on saada täsmämetsänhoidon avulla vaihtelua ja monipuolisuutta käsittelykuvion sisälle.

Täsmämetsänhoidon mallikohteella maata muokattiin kolmella tavalla. Kosteimmilla paikoilla käytettiin kuvan naveromätästystä.
Täsmämetsänhoidon mallikohteella maata muokattiin kolmella tavalla. Kosteimmilla paikoilla käytettiin kuvan naveromätästystä.

Kuuselta tilaa muille puulajeille

Täsmätoimilla pyritään irti nykyisin vallitsevasta toimintamallista, jossa toistetaan samoja kaavamaisia ratkaisuja laajoilla metsäalueilla. Talouden näkökulmasta oleellisimpia ovat valinnat kolmen pääpuulajin eli kuusen, männyn ja koivun suhteen.

Paimion mallikohteella vältettiin metsissä ongelmaksi noussutta kuusen ylivaltaa ja annettiin tilaa männylle ja koivulle kuusen kustannuksella.

Kaikki lähti maanmuokkauksesta. Kaivinkone ei kääntänyt maata kaikkialla samanlaisiksi mättäiksi, vaan alueen kosteimmissa ja rehevimmissä osissa tehtiin naveromätästystä, muualla kääntömättäitä ja karuimmassa rinteessä laikkuja.

Maanmuokkauksella tehtiin parhaat lähtökohdat eri puulajeille. Karun rinteen laikkuihin istutettiin mäntyjä.

Rinnemaan ja rehevämmän maaperän rajavyöhykkeelle istutettiin mäntyä ja kuusta sekaisin.

Luken tutkijan Janne Miettisen mukaan isot metsäyhtiöt ovat ilahduttavasti vieneet käytäntöön männyn ja kuusen sekaistutusta.

”Täsmämetsänhoidossa ajatus on saada oikeat puulajit oikeille kasvupaikoille. Männyn ja kuusen sekaviljely on jo hyvä askel eteenpäin. Etelä-Suomessa kuusimetsän mäntysekoitus on esimerkiksi metsolle tärkeä piirre.”

Luontaisille koivunsiemenille annettiin Paimion mallikohteella lisätilaa pienentämällä kuusentaimien istutustiheyttä. Monimuotoisuutta lisäävät entisestään paikalle istutetut tammen ja tervalepän taimet.

”Tervaleppä on kiitollinen puulaji siinä mielessä, että sen ei pitäisi maistua niin tehokkaasti eläimille”, Metsäkeskuksen Salminen sanoo.

Tammen taimia sen sijaan joudutaan Paimiossakin suojaamaan suojaputkilla ja käsittelemään Trico-karkotteella etenkin hirvieläinten varalta.

Eikö sekapuustoa synny automaattisesti?

Täsmämetsänhoidossa ei käytetä poppaskonsteja, vaan perinteisiä metsänhoidon keinoja uusimmalla tutkimustiedolla höystettynä.

”Käytössä ovat hyväksi havaitut metsänhoitomenetelmät, mutta niitä sovelletaan pienipiirteisemmin. Pidetään metsän mahdollisuudet mielessä koko ajan eikä mennä totutulla bulkkiratkaisulla”, Salminen sanoo.

Entistä pienipiirteisempi toiminta puoltaa paikkansa useammasta syystä. Täsmämetsänhoidolla haetaan parempaa tulosta metsätalouden, metsätuhoriskin, ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja monimuotoisuuden kannalta.

On toki totta, että jos suomalaiselle aukolle istuttaa pelkkiä kuusentaimia, siellä kasvaa muutaman vuoden kuluttua lukuisia luonnonsiemenistä nousseita puulajeja. Luonto täydentää ja tarjoaa omaa täsmämetsänkasvatustaan.

Tällainen sekapuuston muodostuminen on kuitenkin hyvin sattumanvaraista. Jonnekin taimia sikiää aina liiaksi, toisaalle jää harmittava aukko.

Eikä arvokkaita lehtipuita, kuten tammea tai tervaleppää, saa suuremmassa mittakaavassa sekapuustoksi kuin metsänviljelyllä.

Tammen taimet vaativat ympärilleen suojaputken välttyäkseen joutumasta hirvieläinten hampaisiin.
Tammen taimet vaativat ympärilleen suojaputken välttyäkseen joutumasta hirvieläinten hampaisiin.

Luontotoimet onnistuvat myös

Täsmämetsänhoito ei koske vain istutusaloja, vaan myös raivauksia ja hakkuita.

”Sekapuustoisuus on säilytettävä taimikonhoidossa”, Salminen sanoo.

Tärkeää on, että taimikoissa aikaan saatu puuston ja luonnonhoitokohteiden monimuotoisuus ymmärretään säilyttää myös harvennushakkuissa vuosikymmenten kuluttua.

Täsmämetsänhoidolla päästään myös entistä parempaan luonnon huomiointiin. Paimion mallikohteen viereisessä kuusikossa ennallistettiin uudistamistöiden ohessa purouomaa.

Kaivinkone tuli joka tapauksessa tekemään maanmuokkauksen istutusalalle, ja tunnin lisätyöllä kone sai padottua aikanaan ojaksi suoristetttua puroa.

”Se oli kustannustehokasta luonnonhoitoa”, Salminen sanoo.

Kasvatustavan valinta on jo täsmätoimi

Paimion istutusala on osa E-Täsmä-hanketta. Hankkeessa tavoitellaan 25:tä mallikohdetta, jotka ovat esimerkkejä ilmaston ja luonnon kannalta hyvin suunnitelluista ja kohdistetuista metsätalouden toimenpiteistä.

Hanketta toteuttavat Metsäkeskus, Luonnonvarakeskus, Turun yliopisto ja Peimarin koulutuskuntayhtymä. Täsmämetsänhoidon toimivuutta on kokeiltu hankeessa myös jatkuvan kasvatuksen metsissä. Metsän kasvatustavan valintakin on jo täsmätoimi.

”Jatkuvassa kasvatuksessa korostuu se, että hakkuutapojen eli poiminta- ja pienaukkohakkuiden toteutusta muokataan lähtöpuuston ja kasvupaikan mukaisesti. Toisessa jatkuvan kasvatuksen mallikohteessa oli jo valmiiksi niin paljon puuston kerroksellisuutta (eri-ikäisrakenteisuus), että alueella päästiin toivottuun lopputulokseen pelkillä poimintahakkuilla”, Salminen kertoo.

Toisella jatkuvan kasvatuksen mallikohteella puusto oli selkeästi tasarakenteisempaa, joten siellä pienaukkojen teko toi toivottua vaihtelua metsän rakenteeseen ja loi tilaa taimien syntymiselle.

Kommentit (1)

  1. Eräs jo eläköitynyt metsammattilainen totesi metsänuudistamisesta: metsänuudistajan tärkein työkalu on lapio, jolla tutkitaan maaperän laatua ja ravinteisuutta puulajivalintaa varten. Myös ammattitaitoa ja kokemusta sopii hyödyntää jos niitä on.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut