”Tätä voi sanoa metsämaaksi ihan puhtaalla omatunnolla.”
Metsänomistaja Timo Jämsä kertoo ylpeänä puhelimitse metsänsä kuulumisia. Vielä runsaat kaksikymmentä vuotta sitten Toholammilla Keski-Pohjanmaalla kasvavan metsän paikalla oli puuton vetinen avosuo.
Jämsä ojitti palstan 2000-luvun alussa, uudisti sen männylle ja lannoitti ensin biotiitilla ja 2000-luvun lopussa vielä turvemaille soveltuvalla Rauta-PK-lannoitteella.
Metsälehti vieraili paikalla syyskuussa vuonna 2011. Tuolloin alalla kasvoi elinvoimainen kymmenvuotias taimikko ja parhaiden puiden tyvet olivat jo liki 18-senttisiä.
Nyt runsaat kymmenen vuotta myöhemmin taimikko on venähtänyt 8–10-metriseksi nuoreksi männiköksi.
”Tämä on onnistunut aivan älyttömän hyvin ja nyt on sitten naapurikin innostunut ja tehnyt samanlaisen ratkaisun. Tympii kuulemma aina katsoa meidän puolta, kun se kasvaa ja hänellä on aivan aavaa”, Jämsä kertoo.
Joutomaasta metsäksi
Avosuon metsittämiseen kirvoitti aikanaan lainarahalla ostetun metsätilan metsävaratiedoissa ollut merkintä joutomaasta. Hetken isäntä pohti, oliko hän todella ottanut lainaa tuottamattomaan joutomaahan. Sitten heräsi idea, voisiko avosuon tilalle saada kasvavan metsän.
Hidasliukoisen nurmen perustamiseen käytetyn biotiitin Jämsä keksi sattumalta vieraillessaan paikallisessa K-maatalouskeskuksessa. Biotiitti oli tarjouksessa ja maksoi muutaman sentin kilolta. Isäntä päätti tehdä edullisen kokeilun avosuolle ja tilasi suon laitaan kasan lannoitetta.
”Minä pidin sitä paljon todennäköisempänä, että tämä epäonnistuu kuin onnistuu, mutta hulluhan haluaa kokeilla”, Jämsä muistelee.
Avosuon kasvuihmettä kävivät aikanaan Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat mittaamassa useampaan otteeseen. Ojitettu ja lannoitettu avosuo on kasvanut vauhdikkaammin kuin Jämsän kangasmaalle muutamaa vuotta aiemmin kylvämä männikkö. Edelleen avosuohon perustetun metsän vuosikasvut ovat 50–60 senttiä.
Kahtena talvena energiaa
Metsälehden vierailun jälkeen männikköön on tehty taimikonhoito ja metsästä on kerätty kaksi kertaa energiapuuta talteen. Terveyssyistä Jämsä ei enää pysty huudattamaan moottorisahaa vaan on hankkinut vanhan metsäkoneen ja ajanut traktorilla puita metsästä hiljalleen pois.
Kummallakin kerralla energiapuuta on kertynyt kaikkiaan noin kolmekymmentä kuutiota.
”Minulla menee lähemmäs sata kuutiota haketta vuodessa lämmitykseen. Sieltä metsästä olen ottanut energiaa jo kahtena talvena”, Jämsä kertoo.
Pääasiassa metsästä on korjattu rauduskoivua. Jämsä levitti aikanaan alalle tuulen mukana kenkälaatikollisen koivunsiemeniä. Koivut osoittautuivat männikön pelastukseksi, kun hirvet löysivät taimikon. Koivut kaluttiin, mutta männyt säästyivät.
Noin viiden vuoden sisällä metsää odottaa ensiharvennus, ja Jämsä pohtii, tulisiko lannoitus toistaa. Ojitetun suon hyvä kasvu on saanut miettimään metsää myös ilmastohyötyjen näkökulmasta.
”Kumpi näistä nyt on päästölähde ja kumpi se, joka syö sitä hiilidioksidia: viereinen koskematon avosuo vai puuta valtavasti kasvava metsä”, Jämsä heittää.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
