Retkeily | Kuningasjätkän virta

Tukkilaiselokuvien näyttämö on myös Suomen vanhin ja ehkä mielenkiintoisin joki.

Suomessa on luetteloitu noin kaksi tuhatta hiidenkirnua. Ala-Koitajoella hiidenkirnujen maailmaan pääsee retkeilyreitin varrella aivan joen rannassa. (Kuvaaja: Studio Korento - Harri Mäenpä)

K evään viimeisten lumilämpäreiden ja veden viileys hillitsee toukokuiselta taivaalta porottavaa lämpöä. Välillä polun kivet ovat sopivia porrasaskelmia, mutta louhikkoisuuden takia retkeilyreitti on jotakin aivan muuta kuin sileät neulaspolut.

Vierellä virtaavan Ala-Koitajoen maisemat Joensuun ja Ilomantsin rajamailla tarjoavat kuitenkin hyviä syitä pysähtyä ja pitää taukoa.

Joki laskeutuu murrosten ja siirrosten ruhjomalla rikkonaisella graniittiperustalla liki 50 metriä reilun 20 kilometrin matkalla. Tuloksena – ainakin näin kevään runsaimpien sulamisvesien aikaan – on muutaman kilometrin verran kohisevia virtapaikkoja, suurimpina yli kilometrin pituinen Kuusamonkoski ja maantiesillan alittava Pamilonkoski.

Jää väistyy, joki syntyy

Ala-Koitajoella on kasapäin kytköksiä luontoon ja ihmisten elämään. Se on retkeilijöiden lisäksi helmi myös luonnonhistoriasta ja Suomen lähihistoriasta kiinnostuneille – selkeä eturivin ehdokas, jos Suomessa joskus järjestettäisiin kansanäänestys maan mielenkiintoisimmasta joesta.

Mahtipontisimmalta kuulostaa väite Ala-Koitajoesta Suomen vanhimpana jokena.

Maantieteen emerituslehtori Heikki Vesajoki seisoo kuitenkin tiedon takana ja viittaa aikaan yli 10 000 vuotta sitten.

”Kun mannerjäätikön sulamiskulkua ajatellaan, Ala-Koitajokea voi todellakin pitää Suomen suurista joista vanhimpana. Se pääsi syntymään, kun jäätikön reuna suli ja Koitereen vedet purkautuivat Pielisjoen laaksoon, joka siinä vaiheessa oli pikemminkin Itämeren lahti. ”

”Jäätikön siirtyessä edelleen luoteeseen Jaamankankaan-Uimaharjun-Mäntyjärven kankailta Ala-Koitajoki kuroutui kapeammaksi uomaksi”, tietokirjailijanakin tunnettu Vesajoki sanoo.

Uitto toi elannon

Peruskallion murroskohtiin asettunut joki kuohui pitkään Pohjois-Karjalan mahtavimpana koskena Pamilossa, kymmenen minuutin ajomatkan päässä Uimaharjun taajamasta.

Suomen maisemien ja kansanperinteen tallentajana tunnettu I.K. Inha vieraili kesän 1893 matkallaan Laatokan ja Kolin lisäksi Pamilonkoskella. Hän vertasi vapaana myllertänyttä koskea Imatrankoskeen, Suomen suurimpaan, ja totesi sen olevan ”kuin vähennetty Imatra”.

Ala-Koitajoki valjastettiin sähköntuotantoon 1950-luvulla. Tekoaltaiden ja Hiiskosken padon avulla vesi ohjattiin pois vanhan joen uomasta tunnelivoimalaitokseen, joka rakennettiin kuuden kilometrin päähän Pamilonkoskesta.

Voimalaitoksen rakentamisen jälkeen veden keskivirtaama Ala-Koitajoessa on ollut vain muutamia kuutioita sekunnissa, kun se ennen patoamista oli 69 kuutiota.

Moni retkeilyreitin varrelle pystytetyistä infotauluista kertoo joen tärkeästä roolista puun uitossa 1800- ja 1900-luvuilla. Joki olikin erittäin merkittävä elämän virta paikallisväestölle, joka sai palkkatulonsa uittotöistä.

Yksi tauluista on omistettu esimerkiksi Tauno Palon tähdittämille tukkilaiselokuville, joita joella on kuvattu. Vettä juoksuttamalla Pamilonkoski saatiin kuohumaan tukkilaistunnelmissa vielä Markku Pölösen Kuningasjätkä-elokuvaan 1990-luvulla. Silloin taltioitiin muun muassa pääosaa esittäneen Pertti Koivulan sijaisnäyttelijän, tukkilaismestari Jaakko Saariston huima lasku yhdellä tukilla läpi vellovan Pamilon.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Harrastukset Harrastukset

Kuvat