Retkeily | Voimajumppaa varpaille

Jalkateriä aktivoivat paljasjalkakengät ovat rynnineet myös maastojalkineiksi. Ne tarjoavat tilaa varpaille ja hyvän tuntuman maahan.

Paljasjalkakengissä jalkaterän lihakset aktivoituvat ja jalkaterä elää maaston muotojen mukaan. (Kuvaaja: Studio Korento - Harri Mäenpä)

Näppituntuma on jopa heppoisen kevyt, kun suomalaisen Feelmaxin Kuuva-jalkineet ovat ensimmäistä kertaa käsissä. Siinä missä perinteikkään saksalaisen vaelluskenkätehtaan jämerä perusjalkine painaa liki 900 grammaa, Feelmaxin paljasjalkakengän – tai kevytjalkineen – paino nousee vain 480 grammaan.

Valmistaja sanoo mallin olevan vaelluskenkämarkkinoiden kevein. Brittiläisen kilpailijansa kevytjalkinemalliin verrattuna jalkine on liki sata grammaa kevyempi.

Erikoiset tuntemukset jatkuvat, kun nyörit on kiristetty joustavan varren ympäriltä.

Ensi alkuun pitää kysyä itseltään, mitkä jalkineet jalassa ovatkaan. Tuntuma ei vastaa perinteisiä kenkiä, ei ihan sukkaakaan, mutta jotain siltä väliltä. Ehkä eniten ihmetystä aiheuttaa se, kuinka varpailla on yllättävän paljon tilaa liikkua.

Tunto tulee pohjan läpi

Kun metsäpolulla kengän alle jää puunjuuri tai käpy, jalkapohja rekisteröi ne selvästi. Ohut, 2,5–4 millin pohja kuitenkin pehmentää tuntemusta todelliseen avojaloin kulkemiseen verrattuna. Kiville astuessa varpaat sekä koko jalkaterä leviävät ja mukautuvat maastoon aivan eri tavalla kuin jäykkäpohjaisilla kengillä kävellessä.

Tämä onkin paljasjalkaken­kien idea: laittaa jalkaterän lihakset ja nivelet töihin. Jalkaterien pienet lihakset saavat näillä luontevaa liikettä ja treeniä peruskävelyn yhteydessä.

Paljasjalkakenkien ideologia on, että ihmisen jalka on miljoonien vuosien kehityksen myötä muovautunut pärjäämään ilman jalkaterää tukevia tai askelta vaimentavia kenkiä. Paljain jaloin emme kuitenkaan arjessa pärjää – jalkineiden suojaa tarvitaan muun muassa kylmyyttä ja mekaanisia osumia vastaan.

Paljasjalkakenkien tarjonta on viime vuosina kasvanut reilusti, ja niillä on omaa vannoutunutta käyttäjäkaartiaan. Innostuneimmat sanovat, että eivät halua perinteisiä kenkiä enää jalkaan laittaakaan. Monella motivaatio käyttöön kasvaa sen takia, koska niiden koetaan auttavan myös selkävaivoihin.

Kumisaappailla on paikkansa

Koska paljasjalkakenkien pohjat ovat ohuet, lumen ja jään aikaan kylmällä on lyhyempi tie jalkateriin. Tilavissa jalkineissa tähän voi varautua ja käyttää paksumpaa pohjallista sekä villasukkia. Lisäsukkien avulla jalat eivät lyhyillä kävelylenkeillä kylmettyneet helmikuun 15 asteen pakkasessakaan.

Jatkuvasti vetisiin oloihin näitä ei kuitenkaan ole tehty, eivätkä ne korvaa kumisaappaita. Jalkineissa on jalkapöydän sivuilla kyllä vettä pitävä Sympatex-kalvo, mutta se ei ole ikuinen. Vesi voi kulkeutua jalkineeseen myös korkeammalta, iltin kautta.

Nahkan rasvaaminen aika ajoin mehiläisvahapohjaisella hoitoaineella pitää pintaa kunnossa ja suojaa paremmin vedeltä.

Kun jalkineet sitten joskus kuitenkin kastuvat, ne tulee kuivata maltin kanssa huoneenlämmössä. Kuivumista edistää, kun kenkien sisälle laittaa sanomalehden sivuja imemään suurinta kosteutta. Lämmityspatterin päällä, saunassa tai muuten erityisen lämpimässä näitäkään nahkakenkiä ei tule kuivattaa, jotta pinta ei muutu koppuraksi.

Artikkelissa on hyödynnetty keskusteluja joensuulaisen Askellusklinikka Oy:n kanssa.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Harrastukset Harrastukset

Keskustelut

MOT