Sellu kipuaa kohti hintahuippua

Nousevatko samalla myös kuitupuun hinnat?

Kuitupuusta suurin osa tulee harvennuksilta , mutta noin kolmannes päätehakkuilta.(Kuvaaja: Sami Karppinen)

Sellujen hinnat ovat tänä vuonna nousseet reippaasti kahden matalahintaisen vuoden jälkeen. Nousun taustalla on neljä perussyytä, arvioi pääekonomisti Maarit Lindström Metsäteollisuus ry:stä.

”Yhtäältä on tarjonnan heikkeneminen, joka liittyy pitkittyneisiin huoltoseisokkeihin ja tuotannonleikkauksiin, ja ylipäätään korona-ajan häiriöihin”, hän sanoo.

Toinen tekijä on talouden yleinen piristyminen ja kysynnän elpyminen etenkin hygieniapapereissa.

Kolmantena ovat maailmantalouden suotuisat näkymät. Elvytysrahaa tulvii, ja kun palveluja on ollut suljettuna, kuluttajille on jäänyt kuluttamatonta rahaa. Taloudessa on patoutunutta ostovoimaa.

Neljäntenä ovat logistiikkavaikeudet, jotka ovat luoneet markkinoille niukkuutta. Sellujen toimitukset ovat viivästyneet, koska konttien saatavuudessa on ollut ongelmia ja kontteja on ollut väärässä paikassa.

”Analyytikot arvioivat, että sellun hintapaine ylöspäin säilyy ainakin tämän vuoden.”

Kiina-vetoista hintarallia

”Kiina oli ensimmäinen suuri markkina-alue, jonka taloudellinen toiminta alkoi toipua koronan aiheuttamasta taantumasta”, toteaa johtaja Lars Halén metsäteollisuustuotteiden hintaindeksejä ylläpitävästä Fastmarkets FOEX -yhtiöstä.

Sellun kysyntä palautui Kiinassa pandemiaa edeltäneelle tasolle viime vuoden lopulla.

”Shanghain pörssissä noteeratut pitkäkuitusellun futuurihinnat lähtivät syksyllä nousuun, mikä oli vahva signaali sellun hintanäkymistä.”

Futuuri on sitoumus, että tiettynä aikana tulevaisuudessa kauppaa tehdään tietyllä hinnalla. Futuurit ennustivat oikein, sillä Kiinassa koettiin hintaralli, jossa havusellun hinnankorotukset seurasivat toisiaan ennennäkemättömän tiuhaan aina maaliskuulle saakka.

Ja kuten monesti aiemminkin, Kiinasta vaikutukset levisivät myös muille suurille markkinoille, Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.

”Selluntuottajat sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa ovat nostaneet hintoja omilla alueillaan hyödyntäen Kiinan vetoapua”, Halén sanoo.

Kantohinnan rooli pieni

Kuitupuun hinnat eivät kuitenkaan seuraa sellun hintoja tanssipartnerin lailla.

”Kuitupuun kantohinnat eivät koskaan vaihtele yhtä voimakkaasti kuin sellujen hinnat”, sanoo tutkimuspäällikkö Matleena Kniivilä Luonnonvarakeskuksesta.

Tehtaalle toimitetun puuraaka-aineen osuus on 15 prosentin luokkaa massa- ja paperiteollisuuden kustannusrakenteesta. Kun siitä vähennetään korjuu ja kuljetus sekä tuontipuu ja sahoilta tulevat hakkeet, kantohinnan osuudeksi jää viitisen prosenttia.

Puuraaka-ainekustannus on siis huomattavasti pienempi kuin sahateollisuudessa, jossa raakapuukustannus on jopa yli puolet kokonaiskustannuksista.

”Sen vuoksi sellun hintamuutokset eivät voi vaikuttaa kuitupuuhun yhtä selvästi kuin sahatavaran hinnat näkyvät tukkipuun kantohinnoissa”, Kniivilä toteaa.

Mutta historiakäyrät osoittavat, että jotain vaikutusta on, vaikkakin se on lievää ja tulee viipeellä.

”Jos sellu pitää hintansa, niin metsäyhtiöille on luvassa sen osalta varsin hyvä vuosi. Mutta sellu on silti välituote ja painopaperit ovat iso kysymys.”

Hyvältä näyttää, sillä UPM antoi huhtikuussa positiivisen tulosvaroituksen. Tämän vuoden liikevoiton odotetaan nousevan, koska sellun kysyntä on jatkunut hyvänä ja hinnat ovat nousseet arvioitua nopeammin.

Kuidun hinnat ennätykseen

Pellervon taloustutkimus PTT ennustaa, että kuitupuun kauppamäärät kasvavat viime vuodesta noin kuudella prosentilla, mikä määrällisesti tarkoittaa noin miljoonaa kuutiometriä. Kuitupuun kysyntä vahvistuu etenkin Pohjois-Suomessa Kemin ja Oulun investointien myötä.

Veitsiluodon suljettavan integraatin kuitupuun käytöstä hiukan yli puolet on koivukuitua. PTT näkee, että sulkeminen hidastaa koivukuidun markkinoita, mutta muuten vaikutukset puumarkkinoille jäävät vähäisiksi.

Kuitupuusta suurin osa tulee harvennuksilta, mutta noin kolmannes päätehakkuilta.

”Sahoillakin menee hyvin, joten pääte- ja harvennushakkuilta tulevan kuitupuun ja sahahakkeen suhteet tuskin muuttuvat”, ennakoi PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne.

PTT:n arvion mukaan kuitupuiden keskihinnat päätyvät tänä vuonna noin kolme prosenttia viimevuotista korkeammiksi, ja hinnannousu jatkuu samalla tasolla vuonna 2022. Mäntykuidun nimellishinta nousee ennätystasolle viimeistään ensi vuonna, mutta kuusikuitu ei ylitä vuoden 2017 huippuhintoja.

”Rahan arvon muutoksesta korjatuilla reaalihinnoilla kuitenkin vuonna 2008 käytiin korkeammalla”, Horne sanoo.

Sahoille hyötyä ­ja ehkä haittaakin

Kuitupuun hinnannousu voi parantaa sahayhtiöiden kannattavuutta, sillä ne voivat ainakin yrittää myydä tukkien pinnoista tulevan sahahakkeen sellu- ja paperitehtaille parempaan hintaan.

”Oletus on, että sahahakkeen hinta seuraa kuitupuun hinnan kehitystä”, toteaa Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori.

Samalla hän muistuttaa, että sellusuhdanteella saattaa olla sahojen kannalta myös toisensuuntaista vaikutusta. Järjestön näkemyksen mukaan tukkipuun hintataso on kohtuuttoman korkea, koska integraatit mieluummin nostavat harvennusleimikoilla pienempikertymäisen tukin hintaa, jotta kuitupuun hintaa ei tarvitsisi nostaa.

Sahatavaran tuotanto on muutaman vuoden ollut 12 miljoonan kuutiometrin tuntumassa, ja Merivuori ennakoi, että tänä vuonna saatetaan mennä sen yli. Sivutuotteina syntyy saman verran haketta ja purua. Määrä on enemmän kuin sellutehtaat käyttävät, mutta haketta toimitetaan myös mekaaniseen massanvalmistukseen kemihierretehtaille.

Hinnannousulle ei ole kaavaa

MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen painottaa, että sellun hinnan ja kysynnän nousu mahdollistaa kuitupuun hinnan nousun, mutta nousun suuruus ratkaistaan kuitupuumarkkinoilla.

Hän muistuttaa, että etujärjestöllä ei saa olla laskentakaavaa, jolla kuitupuun hinnannousuvara voitaisiin laskea.

”Fakta on kuitenkin, että raakapuun kysyntä ja hinnat ovat nousussa, ja sellun maailmanmarkkinan kehityksen pitää näkyä myös kannolla ja nousuvaraa on edelleen. Nyt on hyvä aika kuitupuun myynnille, mutta metsänomistajien ja heidän edustajiensa pitää huolehtia kilpailutuksesta.”

Kommentit (1)

  1. Niinpä niin….
    Ei kai se kuidun hinta minnekään muutu kun isot ovat keskenään sopineet että ei nosteta. Ei palvelisi kenenkään heidän etujaan että kuitupuustakin käytäisiin luonnollista kilpailua.

    Sama näkyy siinä jos joku investoi isoon laitokseen jossain päin niin melkein toinen sulkee tai supistaa oman tehtaansa toimintaa samalla alueella. Kilpailu ja hinta kun pidetään minimissä niin isot saa tehdä hyvää tulosta.

    Ja sitten itketään kun kuitua hakataan energiaksi. Itse ajavat tukkia sellukattilaan eikä siitä poraa kukaan. Maksaisivat kuidusta paremmin niin ei kannattaisi kun jotain pellonreunarisukoita tehdä energiaan.

Puukauppa Puukauppa

Kuvat