Kymmenkunta isoa kuusta on kuollut pystyyn yhdessä rykelmässä. Neulaset ovat pudonneet, ja puista irtoilee kaarna.
Paljaiden runkojen pinnalla näkyy nyt tummanruskeaa mujua ja hyönteisten käytäviä. Nämä puut eivät ole ainoita, vaan kuolema on niittänyt laajalti satoa vanhassa kuusikossa Nastolassa Lahden itäpuolella.
”Tämä on pahimpia metsätuhoja, mitä olen tällä alueella nähnyt”, sanoo 30 vuoden ajan alueen metsiä kolunnut Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Tarja Heinonen.
Aiempaa suurempia tuhoryppäitä
Poikkeuksellisen laajan kuusituhon paljastivat alun perin Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Samuli Junttilan Twitterissä julkaisemat ilmakuvat. Junttila kommentoi kuvia syyskuussa Helsingin Sanomille todeten, ettei ole nähnyt niin laajoja kuolleita alueita suomalaisessa talousmetsässä.
Metsälehdelle Junttila kertoo katselleensa tuoreita ilmakuvia sattumalta Lahden seudulta, kun tuhot osuivat silmään. Junttila kehittää menetelmiä automaattiseen kuolleiden puiden tunnistamiseen ilma- ja satelliittikuvien perusteella.
Ilma- ja satelliittikuviin perustuvalla säännöllisellä seurantajärjestelmällä saataisiin Junttilan mukaan ajankohtaista tietoa metsätuhojen leviämisriskeistä.
”Tuho lähtee lähes poikkeuksetta muutamasta puusta liikkeelle. Puiden kuolemat voidaan tunnistaa ilmakuvista. Näin saadaan selville, millainen tuhoriski on seuraavalle kesällä.”
Nastolan tuhotapauksen lisäksi Junttila kertoo nähneensä tuoreessa satelliittikuvassa Etelä-Karjalasta 70–80 kuolleen kuusen ryppään. Hän on tehnyt aiheen parissa tutkimusta vuodesta 2015, eikä ole aiemmin törmännyt yhtä laajoihin tuhoihin suomalaismetsissä.
”Ilmastonmuutos, kuivuus ja kuumuus aiheuttavat sen, että tuhot tulevat lisääntymään”, Junttila toteaa.
Jos ei olla valppaina, kuolemat yleistyvät
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuspäällikkö Markus Melin nimeää Nastolankin kuusituhojen taustatekijäksi kuuman ja kuivan kesän 2021. Kirjanpainajakuoriaiset reagoivat kuivuuden heikentämiin kuusiin ja suotuisiin lisääntymisoloihin nopeasti.
”Tuho alkaa pieneltä alueelta ja leviää nopeasti, jos metsänomistaja ei yritä hillitä sitä”, Melin sanoo.
2010, 2014, 2018 ja 2021 , Melin luettelee kovia hellekesävuosia.
Kuivuusjakso voi olla jatkossa tuhoisa Etelä-Suomen kuusikolle, oli se sitten 65- tai 85-vuotias. Tänä vuonna kirjanpainajatuhoja on lisäksi havaittu entistä pohjoisempana, Keski-Suomen pohjoisosia myöten.
”Jos kovia hellekesiä alkaa tulla joka kolmas neljäs vuosi, metsänomistajien on oltava hereillä. Muuten Nastolan kuvissa näkyvät kuusikuolemat yleistyvät.”
Hereillä olo tarkoittaa sitä, että tuoreet kirjanpainajakuuset on käytävä poistamassa metsästä heti alkukesästä silloin, kun kuoriaiset vielä ovat kuusten kaarnan alla käytäviä kaivamassa. Kuivuneet kuuset ovat jo vaarattomia, ne eivät tuhohyönteisiä enää elätä.
80 euron puusta 15 euron puuksi
Nastolassa kuolleet kuuset ovat järeitä, kooltaan kuution tai ylikin. Kuusitukin kantohinta on alueella 70–80 euroa, kuolleista kuusirungoista saisi kuitenkin enää energiapuun hinnan eli 15 euroa kuutiolta, metsäasiantuntija Tarja Heinonen kertoo.
Metsänomistaja on kärsimässä kuusikossa mittavat taloudelliset tappiot. Soitto Maanmittauslaitokselle paljastaa, että tuhokuusikko on kuolinpesän omistuksessa. Heinosen mukaan metsänomistajan edustajat ovat tietoisia tuhosta.
Markus Melin sanoo, että kun puut ovat noin isoja, kaarnan alle mahtuu paljon kirjanpainajia ja niiden määrä moninkertaistuu nopeasti.
”Karikkeessa ja kaarnan alla on takuulla iso määrä kirjanpainajia talvehtimassa. Jos mitään ei tehdä ensi kesänä, tuho laajenee.”
Ratkaisu voisi olla kuusikon elävän osan avohakkuu ja kuolleiden puiden jättäminen runsaaksi säästölahopuustoksi. Tarja Heinosen mukaan koivun istutus kuusikoiden tilalle on lisääntynyt Nastolassa viime aikoina.
”Kyllä tästä näkee, että kuusikot kannattaa uudistaa ajoissa. Kirjanpainaja on selvästi vauhdittanut kuusikoiden hakkuita.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kuvan perusteella virhe on ainakin siinä, että ko vanha metsä on ylitiheä ja puut siten tiheysstressin takia heikentyneitä ja kärsivät veden puutteesta ja juuristokilpailusta vieläkin enemmän.
Metsänomistajat eivät ymmärrä, miten paljon järeä puu tarvitsee tilaa, että se on vahva ja voi hyvin. Silloin myös sen kasvu voi jatkua korkeaan ikään asti kovana ja terveys hyvänä. Meillä on 170 v vanhoja 1 m paksuja kuusia, jotka edelleen voivat ja kasvavat hyvin terveinä, kun tilaa on vain tarpeeksi.
Terveen harvassa kasvattaminen (150 -200 r/ha) mahdollistaa hyvin kannattavan päätehakkuun lykkäämisen kymmeniksi vuosiksi eteenpäin edelleen hyvän kasvun vallitessa.
Myös K-Euroopassa hyönteistuhot tapahtuvat heidän tupputiheissä metsissään, joissa puut ovat super stressaantuneita ja pulaa kaikista kasvutekijöistä.
Olen tehnyt artikkelin keinoista, joilla kirjanpainatuhot voi välttää (ks vessi.eu). Jos niitä noudattaa, ei tarvitse kärsiä tuhoista. Harmittavaa, että tehokeinoja hyönteistuhojen välttämiseksi ei tehokkaasti toteuteta ja sitten kärsitään jättitappiot.
Onko uusavuttomuus vallannut myös metsäalan?
Jutussa ei kerrottu kuusikon ikää ei runkojen kokoa ei tiheyttä ei alkuperää ei juuri mitään olellista tuhon syystä, ei edes sitä miten on tutkittu ja saatu selville että pääasiallinen syy on kuivuus ja lämpö ovat syyllisiä. Miten on näitä tuhoja alettu tutkia, vaikuttaako alkuperä yms koska aika kauan on puita istuteltu ja siirrelty alkuperiä ties mistä ties minne.